Lajitoverit

Dooris muutti meille 3½-vuotiaana, eli on ollut meillä nyt neljä vuotta. Pari vuotta kun Dooris oli ollut meillä, aloin miettimään toista koiraa. Miettimään. Dooriksella oli alussa käytösongelmia, eikä ne vieläkään ole täydellisesti kadonneet. Ajattelin kuitenkin, että oltaisiin valmiita toiseen koiraan.
    Dooris oli agressiivinen muita koiria kohtaan, luultavastikin pelkäsi niitä. Dooris ei ollut entisessä kodissa oppinut ohittamaan koiria lenkillä, tai yleensäkään olemaan sosiaalisesti muiden koirien kanssa. Vanhassa kodissa oli toinenkin koira, joka oli pahasti sanottuna "luonnevikainen". Siitä ei ollut siis mitään apua Doorikselle, pikemminkin haittaa luulen ma. Pikkuhiljaa Dooris alkoi meillä tutustumaan muihin koiriin, ja saamaan niistä lenkkikavereita. Koirian ohittaminenkin helpottui, kun tutustui koiriin.
    Dooris sai ensimmäisen kunnon leikkikaverin, kun kaverilleni tuli kääpiövillakoira uros. Sen kanssa Dooris tutustui, ja nykyään ovatkin bestiskavereita. Oli siis ensimmäinen koira, jonka kanssa Dooris pääsi kunnolla leikkimään ja mylläämään. Sai hyvää kokemusta sitten pennustakin.
    Harjakoiraa oltiin mietitty pitkään. Viime vuonna piti jo pennun tulla, mutta tulikin sitten mutkia matkaan. Tänä syksynä meille vihdoin muutti pieni Mörkö. Ristiriitaisin tuntein mietin toisen koiran ottamista. Toisaalta olin innoissani, ja halusin koiran. Toisaalta mietin, onko toisen koiran ottaminen Doorikselle jotenkin epäreilua. Mietin, että masentuuko Dooris tai jotain. No, kun meille tuli toinen koira, huomasin olleeni turhaan huolissani.
    Dooris otti Mörön innoissaan vastaan. Aluksi Mörkö oli vähän raukka uudessa paikassa, mutta alkoi pian tutustumaan Doorikseen. Alussa Dooris rähähteli Mörölle esim. jos yritti hypätä sänkyyn, mutta nykyään on sekin jäänyt. Dooris rähisee Mörölle jos se a)kiusaa Doorista b)Dooriksella on herkku. Nämä ihan ymmärrettäviä mun mielestä. Dooris ja Mörkö leikkivät yhdessä, ja nukkuvat kylki kyljessä.
   Ihanaa kun Dooris on saanut lajitoverin meille, ei ihminen kuitenkaan voi korvata toista koiraa. Möröllekin tosi hyvä, että on koirakaveri. Kasvattajallakin oli tottunut siihen, että oli muita koiria ympärillä. Dooriksen avulla Mörkö on oppinut hyvin olemaan yksin. Ennen elelin ihan hyvin yhden koiran kanssa, ja se tuntui ihan normaalilta. Nyt olisi outoa pitää vain yhtä koiraa. Ja ihan senkin takia, että tiedän koirien arvostavan lajitoverinsa seuraa. Eli siis tästä lähtein on aina vähintään kaksi koiraa taloudessa, jos mahdollista :)

Koiria ja kansainvälisyyttä

Maailman koirat ihmisen ystävinä ja apureina on hyvä kirja, suosittelen. Nappasin kirjaston hyllystä enimmäkseen ulkonäön ja nimen takia. Kirjassa kerrotaan millainen asema koirilla on eri maissa, koirien eri käyttötarkoituksista ennen ja nykyään. Oli mukavaa ja aika kevyttä luettavaa, ja tosiaan kuvat oli kivoja!



Oon intoillu tuosta Robbie Williamsin kappaleesta Candy, jotenkin se on muhun iskeny. video

Olen vihdoinkin löytänyt vähän opiskelumotivaatiota, ainakin hetkeksi aikaa. Yleensä mun aika menee pääsykokeen ja eläinlääkisblogien selailuun, mikä ei auta mua pääsemään sinne eläinlääkikseen. Mutta motivaatiota se antaa?


Doorikselta leikattiin maanantaina patti hännästä, joka oli sitten joku rauhanen joka oli kasvanut isoksi. Hännän juuressa oli siis iso pahkura. Leikkaus meni hyvin, Dooriksen tikit poistetaan 10 päivän kuluttua siitä leikkauksesta. Välillä Dooriksella olen kauluria pitänyt, muttei sitä oikeastaan ole tarvinnut. Samalla viedään Mörkö toiseen rokotukseensa. Piti laittaa tänne kuva hännästä, mutta näyttää aika pahalta. Eli en taidakaan laittaa :D

                                          Tuon verran popsittu antibioottia

Lunta jees! Mutta ei niin jees Mörön kannalta :oo Sehän jäätyy tuonne, uppoaa hankeen jne. Pitää laittaa kunnon vaatekerrastot sille, jos saan kehiteltyä jotain. Mörkö on alkanu haukkumaan joskus vastaantuleville ihmisille, ja tuntuu ettei koiria tule koskaan vastaan. Siinähän tehdään ohitusharjoituksia. Ärsyttävää on myös se, että Mörkö haukkuu välillä yöllä jyrsijöiden rapinalle. Dooris on siihen tottunut, mutta pakko haukkua Mörön mukana. Mörkö on tehnyt tuttavuutta marsuihin, etenkin Kaneliin. Pitää laittaa niistäkin joskus kuvia :)

                                         Mörölle ehtinyt kertyä tuon verran vaatetta

                                       
Kohta on joulu, eikä sitä vielä oikein tajua. Tai tajuan, koska mietin sitä koko ajan, tai usein. Mutta silti se joulu tulee joka vuosi jotenkin yllättäen, ja kohta se onkin jo ohi. Eniten odotan varmaan joulukinkkua :D Olen vähän jo alkanut laittamaan joulukoristeita. Vielä pitäisi siivota että saa kunnolla koristeet laitettua(hieman aikaista?). Eilen kävin "joulunavaijaisissa". Pientä joululahjalistaakin on väsätty. Mitähän Mörkö tykkää joulukuusesta :oo
Olen lähetellyt sähköposteja Japanilaisen Mein kanssa. Jännä miten samanlaisilta vaikutetaan, Meilläkin on eläimiä ja haaveena eläinlääkärin ammatti. Meille olen selittänyt suomalaista joulun viettoa, välillä vähän hankalaa yrittää jotain selittää englanniksi, mutta hyvin kommunikaatio pelaa. Laitoin Meille linkin Tonttu Toljanterin jaksoon, ja siitä tulikin mieleen että Toljanteri näytetään taas tänä vuonna :)  Ainoa vaikeus kommunikaatiossa voi olla, ettei kaikkia suomalaisia sanoja, jotka on käännetty englanniksi, Mei ymmärrä. Ensi keväänä pääsen taas Saksaan, ja ensimmäistä kertaa Puolaan. Unelmana olisi joskus asua ulkomailla, mutta mietityttää nuo koirat.

                                          Pari kuvaa edelliseltä Saksan reissulta

Lopuksi vielä fiksu yhteiskuva

Asiaa eläinsuojelusta

Asia on mietittänyt kauan, ja nyt kirjoitan jotain aiheeseen liittyvää.,eli siis eläintensuojelusta eri tasoilla.

Ensinnäkin ihan "ruohonjuuritasolla", eli miten ihmiset voi vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Vaikka tuntuu ettei yksi pieni ihminen voi vaikuttaa asioihin, voi huolehtia omista lemmikeistään mahdollisimman hyvin. Tai olla ottamatta lemmikkiä ollenkaan, jos epäilee ettei sitä jaksa hoitaa. Nykyään lemmikkejä on yhä enemmän, mutta niitä myös hylätään enemmän. Hetke mielijohteesta otettu koira vaikka lapsen mieliksi. Koiraa ei jakseta kouluttaa, ja kun koira ei olekaan täydellinen se hylätään. Tai annetaan/myydään toiseen kotiin. Tai pidetään koira, mutta ei tehdä asioille mitään, ja tilanne pysyy ennallaan. Kenelläkään ei ole silloin kivaa. Vastuuntuntoista on etsiä hyvä koti koiralle(tai muulle lemmikille) jos ei pysty sitä hoitamaan, tai ei yksinkertaisesti tunne antavansa koiralle sen arvoista elämää. Lemmikkien myyntipalstoilla(esim Apula) on pistänyt silmään ilmoitukset jossa myydään tai annetaan vanha koira. Kunnon syytä luopumiseen ei kerrota. Koirallekin on julmaa heittää se vain uuteen kotiin, tutusta ja turvallisesta. Ja vieläpä vanhassa iässä. Jotkut kasvattajatkin antavat vanhoja, jalostuskäytöstä poistuneita koiria uusiin koteihin. Toisaalta itse en voisi näin tehdä, antaa kumppaniani pois. Toisaalta kasvattajilla voi olla paljon koiria, jolloin kasvattaja ajattelee vanhan koiran parasta. Antaa sen siis kotiin jolla on aikaa koiralle, ja jossa koiran ei tarvitse olla osa suurta laumaa, vaan se saa olla huomion keskipisteenä(enkä nyt sano että lauma olisi paha asia).

Koiria(ja taas kerran muitakin lemmikkejä, puhun nyt vain enimmäkseen koirista) kasvatetaan koko ajan enemmän, tuntuu että niistä on jo ylitarjontaa, varsinkin joissain roduissa. Ei siinä mitään, mutta lisäksi ovat vielä ne pentutehtailijat. Yleensä ihmiset tietysti haluavat pennun, ja ottavat vaikka sieltä pentutehtailijalta kun saavat halvemmalla. Toinen hyvä vaihtoehto on aikuisen koiran ottaminen. Joko privaatilta henkilöltä, tai sitten koiratarhasta(esim. ulkomailta) tai suomalaisilta eläinsuojeluyhdistyksiltä. Pennun opettaminen on tietysti helpompaa, ja tietää tasan tarkkaan mitä pentu on kokenut. Aikuisesta koirasta ei tiedetä välttämättä mitään. Aikuisella koiralla voi olla käytösongelmia ja huonoja kokomuksia esim. ihmisistä. Joskus voi usko loppua, kun koira ei vain muutu ja on niin  hankala. Mutta kun saa muutosta aikaan, saa olla ylpeä sekä itsestään että koirasta. Kun voittaa koiran luottamuksen, se tuntuu todella hyvältä. Kun "pelastaa" aikuisen koiran tai muun lemmikin, saa itselleen hyvän olon ja auttaa eläintä. Jokaista eläintä ei voi auttaa, mutta sekin riittää että yksikin eläin saa paremman elämän.

Ensimmäinen koiramme Dooris tuli meille 3-vuotiaana. Dooriksella oli käytösongelmia ja se oli arka. Nykyään Dooris on muuttunut koira. On hienoa nähdä oman työn tulokset, kun on saanut koiran kuntoutettua. Toki nykyään vanhat tavat saattavat nousta pintaan, mutta ne korjataan nopeasti. Välillä meina minullakin usko loppua, mutta kun pientäkin edistystä tapahtui, jaksois taas jaksaa. Jos ottaa kovin vanhan lemmikin, on surullista että ystävästä joutuu lopumaan aiemmin, kuin jos sen olisi ottanut pentuna. 

Kaikki kolme marsuamme(joista yksi jo kuollut) on "pelastettu" meille aikuisina. Gerbiilitkin ovat aikuisena tulleet, mutta eivät huonoista oloista. Tuttu vain antoi ne, halusi niille kodin jossa olisi niille aikaa. Rota ovat kaikki tulleet suoraan kasvattajalta. Niilläkin on se ikä, jos otat esim. vuoden ikäisen rotan, se voi kuolla vaikka puolen vuoden kuluttua(tosin velmuvauva kuoli nuorena). Mörkö on otettu kasvattajalta ja on sijoituksessa, mukavahan se on kun on pentu jonka saa alusta asti opettaa. Mutta välillä on käynyt mielessä se aikuisenkin koiran ottaminen, saa nähdä miten tulevaisuudessa käy.

Sitten järjestötasolla. Järjestöissä(Animalia, SEY, pelastakaa koirat jne jne) voi olla jäsenenä, ja sekin auttaa vaikkei olisi aktiivisesti toiminnassa mukana. Mielenosoituksiin voi osallistua(itse tosin en ole osallistunut vaikka voisi kiinnostaa), kirjoittaa adresseja(ei tosin tarvitse olla jäsenenä missään),auttaa kodittomia eläimiä, toimia vapaaehtoisena ym. Itse en ole ollut järjestöjen toiminnassa mukana, pari adressia olen kirjoittanut. 

Järjestöissä ja ihan ruohonjuuritasollakin voi kertoa  eläinten kohtelusta ja eläinsuojelusta ihmisille. Järjestötoiminta kiinnostaisi, mutta en ole niin aktiivinen ihminen. Tai voisin olla mutta en vain ole päässyt mukaan, saanut aikaiseksi. Mielestäni järjestötoiminta ja luvalliset mielenosoitukset ovat hyvä asia, mutta esim. iskut turkistarhoihin ovat paha juttu. Siitä tulee vain vaikeuksia kaikille. Parempi tapa vaikuttaa asioihin on koittaa saada lailla turkistarhaus kiellettyä. 

Olen itse ajatellut kasvisyöjäksi ryhtymistä, mutta en jaksa perehtyä siihen, ja tuntuu aika hankalalta. Vaikkei kasvissyöjä olisikaan, voi valita vapaan kanan munia ja luomutuotteita. Ja itse suosin meikkien ym. osotossa esim. Body Shopia, joka ei käytä eläinkokeita. Mielestäni ihanne olisi, että eläimiä kasvatettaisiin oman tarpeen mukaan, ei tuollaista suurtuotantoa. Mutta onhan se helppo käydä kaupasta hakemassa ne tuotteet, nykyään ihmiset taitavat olla aika avuttomia, jos pitäisi kaikki elintarvikkeet itse hankkia. Luonnon eläimiä voi suojella tekemällälakialoitteita(esim susia ajatellen) ja suojella yleensäkin luontoa. Koska luonnossahan ne eläimet elävät. Pienen ihmisen on vaikea vaikuttaa asiooihin, mutta yhdessä pienetkin ihmiset voivat vaikuttaa!

Miten itse toimitte eläintensuojelijoina? Kommentoikaa :) Ja anteeksi, jos on asiavirheitä tai tyhmiä mielipiteitä. Kaikilla oma mielipiteensä :)

Höpöttelyä

Dooris pääsee lähiaikoina taas lekurille. Sillä on jo kauan ollut patti hännässä, nyt se on alkanut häiritä kun on kasvanut aika isoksi. Eläinlääkäri sanoi ettei varmaan ole mitään vakavaa, mutta kannattaa leikata pois. Dooris on kohta jo 8-vuotias, eli vanha. Tai ei niin kamalan vanha, mutta ei mikään nuorikaan. Nukutus pelottaa. Toivotaan parasta, itse leikkaus ei ole vaikea, mutta silti pelottaa, että entä jos Dooris ei herääkään.

Lisää ressiä tullut Möröstä, ja sen ihosta. Tosin tänään juuri selvisi, että iho on ihan normaali ja hyvässä kunnossa. Mä vaan ressasin liikaa, kuten yleensä. Pitäisi opetella olemaan ressaamatta turhista pikkuasioista.
Tänään nähtiin kasvattaja ja Mörön sisko, hyvin iloisia olivat kun pääsivät mylläämään. Kasvattaja myös leikkasi Mörön kynnet, olivat päässeet vähän pitkäksi. Kerran leikkasin hermoon, ja sen jälkeen olen leikannut vain iiihan vähän kerrallaan. Ehkä pitäisi leikata useammin ja enemmän. Mutta ei turhaa ressiä tästäkään!
Mörkö on ihanasti kasvanut, näyttää jo melkein koiralta :) Mörkö on ihana kainalokaveri, yöllä nukkuu kainalossa/peiton alla/ naaman päällä jne. Dooris yleensä nukkuu jaloissa, kun sille tulee kuuma.

Kohta on joulu! Ihanaa :) Vuoden ihaninta aikaa. Olen kirjoittanut jo pientä lahjatoivelistaa minulle ja elukoille, älkää naurako :D Joulu on niin ihanaa aikaa, se tunnelma, lahjat, ruoka, sukulaiset, ystävyys, jouluohjelmat, kynttilät, hyvä olo ja kaikkea muuta hyvää. olen todellinen jouluhöperö, olisipa jo joulu! tosin tuntuu hassulta, että joulujuttuja on jo niin paljon kaupoissa. Käyn niitä välillä katselemassa, ostin jo kynttelikönkin. Ja konvehteja. Ja. Tänä vuonna tehtiin omasta kuvasta joulukortteja, joissa on tietysti Dooris ja Mörkö. Vähän mietityttää joulukuusi ja lahjat. Eli siis riehuuko Mörkö pahastikin lahjojen ja kuusen kimpussa.

Mitäs vielä. Lukio. Voisiko joku lahjoittaa opiskelumotivaatiota? Välillä innostun lukemaan ja opiskelemaan mutta into hiipuu aika nopeasti. Oikeastaan into tulee silloin kun ei tarvitse opiskella, silloin kun tarvitsisi ei enää huvita. Huoh. Eläinlääkäriksi pääseminen on kaaauan ollut unelmani, mutta tällä koulumemnestyksellä ei taida onnistua. Välillä sisuunnun, useimmiten luovutan. Vinkkejä motivaation saamiseen?

Kuvia

Tässä muutamia kuvia  Möröstä, ja onhan tuolla Dooriskin :)

Kysely

Kopsasin toisesta blogista tämmösen kyselyn :)

1. Paras hetki elämässäsi, joka liittyy koiriin
Se, kun Mörkö tuli meille kotiin, ja Dooris oli innokkaana vastassa. Aluksi vähän pelkäsin miten Dooris ottaa pennun vastaan, mutta pelkoni oli turha. 

2. Kuvaile koiraasi yhdellä sanalla ja lisää kuva, joka ilmentää tätä ominaisuutta koirassasi

Dooris on valpas, mikä kuvasta näkyy aika hyvin.

3. Minkä rotuinen on seuraava koirasi?

Mörkö(harjis) vasta muutti meille, eli melko pitkä aika seuraavaan koiraan. Mutta jos ei harjis tai puudeli, niin lampuri varmaankin.

4. Ärsyttävin piirre koirissasi?

Hmm... Dooriksella toisille koirille rähjääminen. Möröstä en vielä osaa sanoa, mutta ehkä ainakin vielä Mörön hullut riehuntakohtaukset.

5. Hienoin/vaikein asia, jonka/jotka olet koirillesi opettanut?

Dooris osaa aika paljon temppuja mutta... Ehkä noutaminen, kun aluksi ei meinannut millään onnistua. Nykyään Dooris hakee melkein mitä vain.

6. Jos sinulla ei olisi koiria, mihin käyttäisit kaiken sen ajan, jonka nyt käytät koiriisi?

Muihin eläimiin ja turhaan löysäilyyn. Ehkä olisin enemmän kavereiden kanssa ja poissa kotoa.

7. Jos koirasi olisi ihminen...

Dooris olisi kypsä, ehkä noin kolmekymppinen nainen.

8. Kolme koirarotua, joita et koskaan edes harkitsisi ottavasi. Miksi?

Kettuterrieri, kääpiösnautseri ja englanninbulldoggi. Ärsyttävä, ärsyttävä, ruma&sairas.

9. Mikä on tarina koirasi nimen takana?

Dooris tuli aikuisena ja nimi oli valmiina, eikä alettu vaihtamaan kun oli ihan hyvä (itse en ehkä olisi valinnut nimeä Dooris). Mörkö vaan tuli mieleen jostain, aluksi ajateltiin nimeä Orvokki seuraavalle koiralle, mutta enemmän se Möröltä näyttää :)

10. Koiriesi tärkeimmät ihmiset, jos sinua ei lasketa

Muu perhe ja paras ystäväni, luulisin.

Mörköilyä

Vihdoinkin saan aikaiseksi kirjoittaa taas. Kuvia ei ole tulossa tähän postaukseen, anteeksi :(
Mutta siis. Mörkö on meillä ollut nyt pari viikkoa, hyvin on yhteiselo meillä alkanut. Mörkö on melkoinen riiviö, mutta ihanan rohkea ja reipas. Dooriksella ja Möröllä menee hyvin(joskus Mörkö tosin kiusaa Doorista vähän liikaa). Olen onnellinen kun Dooris otti Mörön vastaan niin hyvin :). Mörön sisäsiisteys... Sisällä osaa useimmiten käydä oikeassa paikassa pissalla, vaihtelevalla menestyksellä. Ulkona käy tarpeillaan kunhan mennään oikeaan aikaan.
Mörkö on useimmiten hihnassa ulkona, kun Dooriskin on. Välillä pidän Mörköä pihalla vapaana kun ollaan ilman Doorista. Välillä tuntuu etten nyt ole tarpeeksi tehnyt ja opettanut Mörköä, mutta turha ressata. Mörkö jää hyvin yksin kotiin, kunhan Dooris on turvana. Jos lähdetään Dooriksen kanssa pois Mörkö alkaa vikistä.
Alkeita on opetettu Mörölle, siis luoksetuloa ja istumista. Istumiseen ei vielä ole liitetty käskyä, mutta osaa istahtaa aina kun haluaa jotain.
Mörkö on käynyt jo kerran hallilla katsomassa agilityharjoituksia. Tulevaisuudessa kokeillaan ainakin agilitya ja rally-tokoa, aluksi totutellaan halliin. Mörkö on käynyt kylässä muutamalla tutulla(koirallisilla ja koirattomalla).
Mörölle on tullut jo lempinimiä, Mörkölä, Mörkylä, Mörkönaattori jne..
Tässä vähän pentuilusta, lisää tulee :) Ja kuvia myös!

Mörkö

Lauantaina meille vihdoin tuli toinen hauva :) Ja sehän on kiinanharjakoira, naku tyttö Mörkö. Automatkalla Mörkö piipitti melkein koko ajan, loppu matkasta hiljeni. Kotona Dooris oli hyvin kiinnostunut tulokkaasta, alussa Mörköä vähän jänskätti Dooris. Välillä Mörkö alkoi haukkumaan ja riehumaan, ja Dooris sitten komensi kunnolla. Dooris murisee Mörölle jos yrittää esim sänkyyn, mutta muuten Dooris vaan välttelee pentua, välillä käy ehkä tutkimassa :) Eilen teki hienosti Mörkö pissat oikeaan paikkaan, kakat väärään... Tänään päästään ulos Mörön kanssa, kun päivällä on vähän lämpimämpää.
Dooris ehkä vähän mököttää, mutta toivotaan että menee ohi. Dooris saa ainakin vielä ihan yksityiset lenkit, siinä Dooris pääsee sitten eroon pennusta ja vähän rentoutumaan.
Ensimmäisenä yönä Mörkö piipitti ja oli aika levoton, mutta sitten kun rauhoittui nukkumaan en itse saanutkaan enää nukuttua, kun mietin oliko pentu edes hengissä :D Yöllä se välillä heräsi piipittämään, mutta kyllä se nukkuikin. Mörkö on vähän syönyt, mutta ei ole kunnolla malttanut syödä. Dooriksen nappuloita se yritti syödä, muttei onnistunut siinä :D
Tämä lomaviikko meneekin koiraillessa, saas nähdä miten onnistun yksinolon opettamisessa.

Pennun odottelua ja kuvakisaa

Osallistuin Dooriksen kuvalla Mustin&Mirrin kuvakisaan, kuten hyvinhyvin moni muukin :) Olisin kiitollinen jos äänestätte meidän kuvaa!

http://www.mustijamirrikampanja.fi/popup?id=11208

Ja pennun odottelua. Eilen kävin viimeistä kertaa katsomassa pentua ennen kuin tulee meille, hui! Ehkä käydään Dooriksen kanssa katsomassa pentuja vielä ensi viikolla, kun on eläinkaupassa näytillä.
Nyt on tottunut siihen että käy vaan katsomassa pentuja, mutta kohta se pitäisi oikeasti tuoda kotiin :D Olen miettinyt miten opetan mitä opetan, mutten sitten käytännössä päättänyt että miten tehdään. Välillä meinaan stressata pennun tulosta, mutta kannattaa varmaan ottaa ihan rennosti. Pitäisi ostaa vielä trimmeri hauvalle, kevythäkki on jo tilattu. Ruokaa ja pissa-alustoja ostetaan ensi viikolla, ja katsotaan sitten mitä pentupaketista löytyykään :)

Pientä panikointia

Pennun saapumiseen on muutama viikko, ja nyt alkaa tulla pieni paniikki. Osaanko kouluttaa sen? Miten Dooris suhtautuu siihen? Muistanko opettaa kaiken tärkeän pennulle? Kasvaako pennusta hyvä koira?
Varmaan ihan turhaa panikointia ja mietiskelyä, mutta on ensimmäinen pentuni. En siis ole koskaan kouluttanut ja kasvattanut koiraa pennusta asti, Dooris kun tuli aikuisena meille. Jos osasin koulutta Dooriksen, niin miksen sitten pentua?
Meille tuleva pentu on pentueen riiviö, sekin vähän jännittää. Vaikka Dooriksella oli käytösongelmia, se kuitenkin oli ja on aika helppo ja "pehmeä" koira. Entä jos se pentu on kauhea termiitti ja ollaan ihan pulassa sen kanssa?
Olen lukenut monta monta monta koirakirjaa, ja nyt ennen pennun tuloa lukenut uudestaan jo luettuja kirjoja ja lukenut ihan uusiakin kirjoja. Mutta ei se kirjojen lukeminen auta, jos ei itse vaan osaa sitä koiraa kasvattaa.
Onkohan tämä panikointi ihan normaalia? :D Mietin myös miten se kouluttaminen sitten menee, kun on yksi koira jo ennestään. Esimerkiksi yksinolo. Ja onkohan lenkillä sitten hankalaa kahden kanssa, kun Dooriskin on tottunut oleman yleensä se ainoa koira lenkillä mun kanssa. Entä jos pentu on ihan hirrrveä riiviö eikä Dooris saa hetken rauhaa?
Voitteko kertoa kokemuksia ja vinkkejä pennun kasvattamiseen, varsinkin ne joilla on kaksi koiraa. Yksinoloharjoittelu, lenkit, yleensäkin kotona ja muualla olo? Mietiskelin näitä jo aiemmassa postauksessa, mutta ei kai se haittaa :D Olen myös miettinyt sitä, kun leikkii tai opettaa jotain pennulle tai vanhalle koiralle. Voiko toisen läsnäollessa opetella juttuja ja leikkiä toisen koiran kanssa? Ihme juttuja mäkin mietin :D No vastailkaa jos jaksatte :)

Uutta ilmettä blogiin

Jes! Osasin tehdä itse bannerin, kun sain tietää ilmasen muokkausohjelman. Olen vähän kömpelö tämmösten kanssa, joten olen melko ylpeä saavutuksestani :D Blogi on nyt mukavan pinkki. Mitäs ootte mieltä?

Lisää kirjoista

Innostuin tuosta ensimmäisestä kirjapostauksestani, ja päätin tehdä toisenkin. Esittelen tässä taas muutaman kirjan, ja varmaan lisää on tulossa, kun saan kirjoja luettua.

Nick Trout - Sano mihin sattuu

Olin tutkaillut teosta usein kirjakaupassa, mutten koskaan ostanut sitä. Sain kirjan lahjaksi viime jouluna, ja hyvä lahja olikin! Itselläni on eläimiä, lemmikkini ovat tarvinneet eläinlääkärin hoitoa, ja unelmoin eläinlääkärin ammatista. Tässä olikin muutama hyvä syy lukea kirja.
Kirja alkaa siitä, että eläinlääkärille eli kirjan kertojalle soitetaan yöllä. Hän lähtee eläinlääkäriasemalle ja leikkaa koiran vatsan. Hänen päivänsä alkaa tästä, ja kirja eteneekin eläinlääkärin päivän mukaan. Hänelle tulee erilaisia potilaita pitkin päivää, välillä puhutaan kirjan alussa leikatusta koirasta.
Kirjan kerronta on enimmäkseen loogista ja selkeää, mutta välillä lukija voi pudota kärryiltä. Aluksi puhutaan potilaasta a, sitten potilaasta b, sitten potilaasta c ja yhtäkkiä palataankin potilaaseen a. Nick Trout kertoo potilaiden hoidosta, mutta kirjassa keskitytään hyvin myös potilaan, eli eläimen omistajiin. Miten eläinlääkärin täytyy kertoa, että ihmisen on luovuttava parhaasta ystävästään, ja miten vaikeaa rakkaastaan  irtipäästäminen on ihmiselle.
Joskus eläinlääkäriä voidaan pitää "tarinan roistona", lemmikin omistajan oman surun takia. Tässä kirjassa kerrotaan hyvin eläinlääkärin omasta näkökulmasta eläinten hoitamisessa. En muista kerrottiinko kirjassa muista kuin koirapotilaista, mutta tosiaan koiriin keskityttiin.
Suosittelen kirjaa kaikille eläinrakkaille, lemmikkien omistajille, eläinlääkärin ammatista haaveileville, oikeastaan kaikille.
 

Eva Bodfäldt - Tottelevainen koira

Tutkin läheisen kirjakaupan alelaaria, ja löysin tämän kirjan. En tiennyt kirjoittajasta oikeastaan mitään. Kirja oli halpa ja vaikutti takakannen esittelyn perusteella hyvältä, joten ostin sen.
Kirjassa keskitytään koiran positiiviseen, koiran omaan kontaktinhakuisuuteen perustuvaan koulutukseen. Yksinkertaisesti, koiraa palkataan aina kontaktista.
Kirjassa kerrottiin kirjoittajan perusajatuksesta koiran koulutuksesta, koirien ongelmista jotka hän oli ratkaissut, ja siitä miten hän opettaa asioita koiralle. Evalla on omanlaisensa tapa korjata koirien käytösongelmia ja opettaa asioista koiralle. Suosittelen kaikille koiranomistajille, ja niille jotka haluavat lukea "ei-niin-perinteisestä" tavasta kouluttaa koiria.


Anders Hallgren - Iloinen ja tottelevainen koira
Esittelen taas yhtä Hallgrenin kirjaa. Kirjassa puhutaan erilaisista koulutustavoista, ja siitä miten koiria koulutetaan usein "vanhanaikaisesti". Nämä koulutustavat ovat alunperin tulleet sotakoirien koulutuksesta, ja jääneet sitten kotikoirienkin käyttöön. Onneksi asiat ovat kuitenkin menossa parempaan päin. Hallgren esitteleekin kirjassaan positiivisia koulutusmenetelmiä, joilla saa sekä iloisen että tottelevaisen koiran.
Kirjassa korostetaan koiran arkitottelevaisuutta, joka on kaiken perusta. Joskus esim. koiran hyppimistä ihmitä vasten voidaan tulkita "koiran pyrkimyksenä nousta arvoasteikossa ylöspäin". Hallgren kuitenkin selittää, että usein koirien käytösongelmat johtuvat vain koiran energisyydestä. Omistajan täytyy siis antaa koiralle lisää liikuntaa ja virikkeitä. Kirjassa asioita selitetään yksinkertaisesti, ja asioiden opettelu on yksinkertaista. Kirjassa esitellään myös vinkkejä koiran aktivointiin. Suosittelen tätä ja muita Hallgrenin teoksia aivan kaikille, uudelle tai jo kokeneemmalle koiranomistajalle.

Pennun odottelua

Ajattelin kirjottaa tänne pennun odottelusta. Tosiaan lokakuussa meille pitäisi tulla kiinanharjakoira, naku tyttö. Koitan olla innostumatta liikaa, kun viimeksi pentua odotellessa jouduin pettymään, kun koira ei tullutkaan meille. Toivotaan parasta! Kirjoittelen tänne omia ajatuksia, ja voitte myös antaa neuvoja pennun opetukseen ym :) Ja tosiaan Dooris tuli meille aikuisena, eli en ole ennen pentua kasvattanut. Enköhän selviä, mutta silti vähän jänskättää. Ja pyydän anteeksi jos tulee vähän epäselvää tekstiä. Toivottavasti jaksatte lukea!

Hankintoja: Olen miettinyt mitä tavaraa pennulle pitäisi hankkia. Pentu saa kasvattajalta luultavasti ensimmäisen pannan, ja Dooriksen säädettäviä pantoja voi käyttää sitten kasvavalla pennulla. (En tiedä pystynkö olemaan ostamatta pennulle omia, suloisia, turhia pantoja.) Ja kasvattajalta tulee varmaan myös hihna, ja on Dooriksellakin noita hihnoja mitä voi käyttää. Suurin hankinta on varmaan vaatteet, kun on kalju koira. Syksy on vähän huono aika nakulle koiralle, mutta ei voi mitään. Tehdään varmaan itse(tai siis äiti tekee) vaatteita koiralle, ja koitetaan etsiä alelaareista ja lainata vaikka tutuilta vaatetta. Ei viitsisi ostaa uusia vaatteita koiralle, kun kasvaa kuitenkin koko ajan. Pennulle voisi ostaa myös pari pientä lelua, Dooriksen lelut voi olla vielä vähän liian hurjia pennulle. Pennulle tietty ainakin aluksi omaa ruokaa, ja luita voisin ostaa lisää. Dooriksella on aika isot herkkuvarastot, mutta voisi etsiä jotain pennulle sopivia luita. Omaa petiä en aio pennulle ostaa, täällä on kyllä vilttejä ja muita paikkoja jossa nukkua. Pennulle voisi hankkia joskus myös oman häkin. Hankintoja mitä en muistanut tai tajunnut laittaa tähän? :) *Näyttelyhihna, oma trimmeri ja ruokakipot lisätty hankintalistalle.

Ensimmäinen päivä ja viikko: Pennun luovutus sattuu juuri sopivasti syyslomalle! Eli ehdin olla viikon pennun kanssa ennen kun koulu jatkuu. Tärkeimpänä juttuna tuona aikana pidän yksinoloharjoituksia, harjiksilla voi olla vähän taipumusta eroahdistukseen, näin olen kuullut. Miten olette opettaneet koirallenne yksinoloa? Ja miten, jos on toinen koira jo ennestään?
Miten olette tutustuttaneet koirat toisiinsa? Pentu esitellään Doorikselle varmaankin  ulkona, kun Dooris hyväksyy koirat paremmin kotiinsa jos on ensin ulkona tavannut ja lenkkeillyt. Pennun kanssa ei pitkälle lenkille voi lähteä, mutta suunnilleen puolueettomalla maalla tutustutetaan.
Sisäsiisteyden alkeet on myös tärkeä juttu, miten olette opettaneet? Doorista ei ole tarvinnut opettaa, eli ei käytännön kokemusta ole. Varmaan käytetään papereita lattialla, ja tietty mahdollisimman usein käytetään pihalla. Onko teillä muuten perheen muut koirat välittäneet siitä, että pentu pissii sisään? Esim alkaneet itse pissimään?
Ensimmäisellä viikolla pentu yleensäkin kotiutuu, ja oppii vähän perheen arkea. Ja tärkeä "isompi" juttu noiden lisäksi on myös käsittelyyn totuttaminen.

Opeteltavia juttuja:Noiden^ juttujen lisäksi opeteltavia juttuja:
-Luoksetulo
-Koirien ja ihmisten ym ohittaminen lenkillä
-Yleinen sosiaalistaminen kaikkeen mahdolliseen (kulkuneuvot, erilaiset paikat, ihmiset, koirat, muut eläimet liikenne...)
-Vapaana olo
-Rauhoittuminen
-Häkissä olo
-Pöydällä olo
-Hoitotoimenpiteet(pesu, trimmaus, hampaat, kynnet...)
-Vieraiden vastaanottaminen
-Istuminen, odottaminen
-Itsenäistyminen(juttuja myös ilman Doorista)
-Vieraden käsittely
-Leikkiminen kotona ja vieraassa paikassa
-Katsekontakti

Nyt lyö pää vähän tyhjää, sanokaas mitä tärkeitä tästä puuttuu :) Ja yleensäkin hyviä juttuja ja vinkkejä pennun kasvattamiseen, ja miten olette noit opettaneet. Kiitos!

Koirakirjat

Ajattelin tehä tällaisen "kunnon" postauksen, eli arvioin joitain lukemiani koirakirjoja. Kommentoikaa, mutta älkää olko liian ankaria :)

Anders Hallgren ja Åsa Ahlbom - Oikea koira oikeaan kotiin

Olen lukenut muutaman Anders Hallgrenin kirjan, mm. tämän. Hyvä kirja uudelle koiranomistajalle, tai jo vähän kokeneemmallekin koirailijalle. Opastetaan hyvin pennun kasvattamiseen ja opettamiseen. Kirjassa on myös neuvoja käytösongelmien ratkaisuun. Opit perustuvat positiivisiin menetelmiin. Hallgrenin kirjoissa on "vanhaa" asiaa, mutta myös uutta näkökulmaa koiran kasvatukseen. Kirjan on kuvittanut Eivor Rasehorn, joka on mielestäni onnistunut hyvin. Olen pitänyt Hallgrenin teoksista, suosittelen kaikille!

Anders Hallgren - Vanha koira

Luin tämän kirjan muutama vuosi sitten, en tarkkaan muista milloin. Koirani on kohta 8-vuotias, eli se alkaa olla jo vanha. Pidin kirjasta, sillä siinä korostettiin sitä, että vanhankin koiran kanssa voi ja täytyy puuhastella. Vanha koira ei ole enää niin aktiivinen kuin nuorena, eikä tee enää helposti aloitteita. Näin vanha koira saattaa vain nukkua kaikki päivät ja odottaa että omistaja keksisi jotain tekemistä koiran kanssa. Ihminenkin voi "unohtaa" vanhan koiran, joka on passiivinen. Varsinkin jos kotona on nuorempi koira, vanha koira unohtuu helposti. Suosittelen kirjaa kaikenikäisten koirien omistajille. Vaikka koirasi olisi nyt nuori, sekin on joskus vanha. Silloin olet valmis antamaan koiralle huomiota, ja pitämään sen virkeänä.      

Cesar Millan - Koirakuiskaaja

Luin kirjan silloin, kun Cesar ei ollut ainakaan täällä Suomessa vielä kuuluisa. Nappasin kirjaston hyllystä mielenkiintoiselta vaikuttavan kirjan. Olin tuolloin juuri sairaana, joten minulla oli hyvin aikaa lukea kirjaa. Luin kirjan todella nopeasti, jäin koukkuun enkä voinut lopettaa lukemista. Cesarin teksti oli täyttä rautaa! Kirjassa oli minulle uusi näkökulma koiran koulutukseen ja kasvatukseen. En ollut ennen kuullut Cesarin opeista, ja olin todella hämmästynyt ja "valaistunut" kun luin kirjaa. Mielestäni juuri tämä ensimmäinen Cesarin kirja on paras, siinä kerrotaan se Cesarin perus ajatus. Olen lukenut muutkin Cesarin kirjat, mutta en ole innostunut niistä niin paljon kuin ensimmäisestä kirjasta. Seuraavissa kirjoissa tulee kyllä lisää tietoa, ja on keskitytty enemmän juuri kouluttamiseen. Laumanjohtajaa lukiessani melkein tylsistyin, tuntui ettei kirjassa ollut mitään punaista lankaa, Cesar vain kertoi kuntouttamistaan koirista ja hieman toisti itseään. Perheen koira oli mielestäni hyvä, siinä oli käytännön neuvoja koiran valitsemiseen ja kasvattamiseen; minkälainen koira juuri sinulle sopii. Koirakuiskaajan pentukoulu on mielestäni ihan hyvä opus, mutta ainakin itselleni hieman turha. Johtopäätöksenä siis suosittelen lukemaan ainakin Koirakuiskaajan ja Perheen koiran. 
 

Päivi Romppainen - Hyvä koira kotiin

Mielestäni hyvä rotukirja. Kirjasta ei löydy kaikkia rotuja, mutta kirjassa on esitelty yleisimpiä rotuja, ja myös muutamia harvinaisempia rotuja. Rodut on esitelty ennenkaikkea rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan. Kirjassa esitellään jokaisen rodun historiaa, luonneta, terveyttä ja myös turkinhoidon tarvetta. Perussettiä, mutta paljon tarkemmin ja syvemmin kuin joissain isoissa rotuopuksissa. Joistakin roduista on vielä tarkempi esittely siitä, millainen rodun edustaja on/voi olla kotioloissa. Eli siis koiran omistaja kertoo siitä, millaista tietynrotuisen koiran kanssa on elää. Kirjan lopussa on pienet esittelyt koiraharrastuksista, ja esim. Virosta pelastetuista koirista, mutta ensisijaisesti kirjassa esitellään koirarotuja. Suosittelen kaikille jotka miettivät minkä rotuisen koiran haluaisivat, tai jotka haluavat tietää lisää omasta rodustaan. Kaikkia rotuja kirjasta ei löydy, mutta melko laajasti kuitenkin.

Tuire kaimio - Pennun kasvatus

Hyvä teos varsinkin kokemattomalle koiranomistajalle. Koiran eri ikäkaudet on esitelty, ja jokaiselle ikäkaudelle on harjoituksia, jotka ovat juuri sen ikäiselle pennulle tärkeitä. Koiran kasvaessa vanhoja harjoituksia vaikeutetaan ja esitellään myös uusia harjoituksia. Kirjaa lukiessa välillä tuntuu, että asiat on tehty kauhean vaikeiksi, tai kirjoittaja pitää lukijaa tyhmänä. Esimerkiksi yksinolo on tärkeä taito, mutta opettaminen on tehty kamalan hankalaksi. Tai ei hankalaksi, mutta voisi sen helpomminkin opettaa, tai ainakin laittaa kirjaan. Toisaalta jotkut voivat tarvita yksityiskohtaisesti ja kohta kohdalta kirjoitetut ohjeet opettamiseen. Kirjaa voi selailla ja etsiä jollain hetkellä tarvittavaa tietoa, tai kirjaa voi lukea järjestelmällisesti alusta loppuun. Kirja on ensisijaisesti pennun kasvatukseen tarkoitettu, mutta harjoituksia voi tehdä myös aikuisen koiran kanssa. Hyvä kirja varsinkin uudelle koiranomistajalle.

                   

Tässä nyt muutaman kirjan arvostelu/esittely. Esittäkää toiveita, mistä kirjoista voisin kirjoittaa! :) Jos en ole lukenut kyseistä kirjaa, niin voin lukea sen, ja kirjoittaa sitten esittelyn. Voitte myös toivoa mistä aiheesta lukisin kirjan.

Mietiskelyä

Välillä tuntuu tyhmältä kirjoitella tänne, kun ei kukaan näitä tekstejä lue :D Sen takia kirjottelenkin vähän vähemmän. Nyt tulee sitten jotain tekstiä. Meille on tulossa lokakuussa toinen koira, ja koitan jaksaa odottaa pennun tuloa, ilman että kamalasti sekoan. Olen vähän miettinyt jyrsijöitä; kun Kelmi kuolee, en tiedä otanko taas rottia, vai otanko mitään. Rotatkin on niin lyhytikäisiä :/ Ja onhan meillä kuitenkin marsut, ja nykyään myös gerbiilit. Siitä tulikin mieleen, että pitää vähän päivitellä tietoja tänne :) Keksikääs mulle jotain järkevää kirjoteltavaa, jotain postausta tai muuta.

Rallytoko

Oltiin rallytokokisoissa Janakkalassa. Ei ollut meidän ensimmäinen kerta kisoissa, mutta pientä jännitystä oli. Dooris meni tosi hyvin, ja sijoituttiin alon kolmansiksi. Taso oli todella kova, vain sadalla pisteellä pääsi palkinnoille. Meidän pisteet olivat siis 100, ja aika 1.24.75. Oltiin myös tuomarin suosikki :) Rallytoko taitaa todellakin olla se meidän laji.

Kevät

kevätkevät! :) On mukava että on lämmin, tulee käveltyä koirankin kanssa enemmän. Väillä ihan muuten vaan käydään ulkona, mennään vähäh agia ym. Tänä keväänä ollaan käyty kahdessa mätsärissä, toisessa oltiin sekarotuisten pun2! :) Eli ekaa kertaa pärjättiin tuolla tavalla, Dooris sai kivat palkinnot ja ruusukkeen :) kesää odotellessa!  

Kulta

Vähän aikaa sitten Kulta marsumme kuoli :( Kulta jouduttiin lopettamaan. Nykyään meillä asuu Kanelin kaverina Rauha marsu, kunhan saan aikaiseksi laitan tännekin pari kuvaa. RIP Kulta