Asia on mietittänyt kauan, ja nyt kirjoitan jotain aiheeseen liittyvää.,eli siis eläintensuojelusta eri tasoilla.
Ensinnäkin ihan "ruohonjuuritasolla", eli miten ihmiset voi vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Vaikka tuntuu ettei yksi pieni ihminen voi vaikuttaa asioihin, voi huolehtia omista lemmikeistään mahdollisimman hyvin. Tai olla ottamatta lemmikkiä ollenkaan, jos epäilee ettei sitä jaksa hoitaa. Nykyään lemmikkejä on yhä enemmän, mutta niitä myös hylätään enemmän. Hetke mielijohteesta otettu koira vaikka lapsen mieliksi. Koiraa ei jakseta kouluttaa, ja kun koira ei olekaan täydellinen se hylätään. Tai annetaan/myydään toiseen kotiin. Tai pidetään koira, mutta ei tehdä asioille mitään, ja tilanne pysyy ennallaan. Kenelläkään ei ole silloin kivaa. Vastuuntuntoista on etsiä hyvä koti koiralle(tai muulle lemmikille) jos ei pysty sitä hoitamaan, tai ei yksinkertaisesti tunne antavansa koiralle sen arvoista elämää. Lemmikkien myyntipalstoilla(esim Apula) on pistänyt silmään ilmoitukset jossa myydään tai annetaan vanha koira. Kunnon syytä luopumiseen ei kerrota. Koirallekin on julmaa heittää se vain uuteen kotiin, tutusta ja turvallisesta. Ja vieläpä vanhassa iässä. Jotkut kasvattajatkin antavat vanhoja, jalostuskäytöstä poistuneita koiria uusiin koteihin. Toisaalta itse en voisi näin tehdä, antaa kumppaniani pois. Toisaalta kasvattajilla voi olla paljon koiria, jolloin kasvattaja ajattelee vanhan koiran parasta. Antaa sen siis kotiin jolla on aikaa koiralle, ja jossa koiran ei tarvitse olla osa suurta laumaa, vaan se saa olla huomion keskipisteenä(enkä nyt sano että lauma olisi paha asia).
Koiria(ja taas kerran muitakin lemmikkejä, puhun nyt vain enimmäkseen koirista) kasvatetaan koko ajan enemmän, tuntuu että niistä on jo ylitarjontaa, varsinkin joissain roduissa. Ei siinä mitään, mutta lisäksi ovat vielä ne pentutehtailijat. Yleensä ihmiset tietysti haluavat pennun, ja ottavat vaikka sieltä pentutehtailijalta kun saavat halvemmalla. Toinen hyvä vaihtoehto on aikuisen koiran ottaminen. Joko privaatilta henkilöltä, tai sitten koiratarhasta(esim. ulkomailta) tai suomalaisilta eläinsuojeluyhdistyksiltä. Pennun opettaminen on tietysti helpompaa, ja tietää tasan tarkkaan mitä pentu on kokenut. Aikuisesta koirasta ei tiedetä välttämättä mitään. Aikuisella koiralla voi olla käytösongelmia ja huonoja kokomuksia esim. ihmisistä. Joskus voi usko loppua, kun koira ei vain muutu ja on niin hankala. Mutta kun saa muutosta aikaan, saa olla ylpeä sekä itsestään että koirasta. Kun voittaa koiran luottamuksen, se tuntuu todella hyvältä. Kun "pelastaa" aikuisen koiran tai muun lemmikin, saa itselleen hyvän olon ja auttaa eläintä. Jokaista eläintä ei voi auttaa, mutta sekin riittää että yksikin eläin saa paremman elämän.
Ensimmäinen koiramme Dooris tuli meille 3-vuotiaana. Dooriksella oli käytösongelmia ja se oli arka. Nykyään Dooris on muuttunut koira. On hienoa nähdä oman työn tulokset, kun on saanut koiran kuntoutettua. Toki nykyään vanhat tavat saattavat nousta pintaan, mutta ne korjataan nopeasti. Välillä meina minullakin usko loppua, mutta kun pientäkin edistystä tapahtui, jaksois taas jaksaa. Jos ottaa kovin vanhan lemmikin, on surullista että ystävästä joutuu lopumaan aiemmin, kuin jos sen olisi ottanut pentuna.
Kaikki kolme marsuamme(joista yksi jo kuollut) on "pelastettu" meille aikuisina. Gerbiilitkin ovat aikuisena tulleet, mutta eivät huonoista oloista. Tuttu vain antoi ne, halusi niille kodin jossa olisi niille aikaa. Rota ovat kaikki tulleet suoraan kasvattajalta. Niilläkin on se ikä, jos otat esim. vuoden ikäisen rotan, se voi kuolla vaikka puolen vuoden kuluttua(tosin velmuvauva kuoli nuorena). Mörkö on otettu kasvattajalta ja on sijoituksessa, mukavahan se on kun on pentu jonka saa alusta asti opettaa. Mutta välillä on käynyt mielessä se aikuisenkin koiran ottaminen, saa nähdä miten tulevaisuudessa käy.
Sitten järjestötasolla. Järjestöissä(Animalia, SEY, pelastakaa koirat jne jne) voi olla jäsenenä, ja sekin auttaa vaikkei olisi aktiivisesti toiminnassa mukana. Mielenosoituksiin voi osallistua(itse tosin en ole osallistunut vaikka voisi kiinnostaa), kirjoittaa adresseja(ei tosin tarvitse olla jäsenenä missään),auttaa kodittomia eläimiä, toimia vapaaehtoisena ym. Itse en ole ollut järjestöjen toiminnassa mukana, pari adressia olen kirjoittanut.
Järjestöissä ja ihan ruohonjuuritasollakin voi kertoa eläinten kohtelusta ja eläinsuojelusta ihmisille. Järjestötoiminta kiinnostaisi, mutta en ole niin aktiivinen ihminen. Tai voisin olla mutta en vain ole päässyt mukaan, saanut aikaiseksi. Mielestäni järjestötoiminta ja luvalliset mielenosoitukset ovat hyvä asia, mutta esim. iskut turkistarhoihin ovat paha juttu. Siitä tulee vain vaikeuksia kaikille. Parempi tapa vaikuttaa asioihin on koittaa saada lailla turkistarhaus kiellettyä.
Olen itse ajatellut kasvisyöjäksi ryhtymistä, mutta en jaksa perehtyä siihen, ja tuntuu aika hankalalta. Vaikkei kasvissyöjä olisikaan, voi valita vapaan kanan munia ja luomutuotteita. Ja itse suosin meikkien ym. osotossa esim. Body Shopia, joka ei käytä eläinkokeita. Mielestäni ihanne olisi, että eläimiä kasvatettaisiin oman tarpeen mukaan, ei tuollaista suurtuotantoa. Mutta onhan se helppo käydä kaupasta hakemassa ne tuotteet, nykyään ihmiset taitavat olla aika avuttomia, jos pitäisi kaikki elintarvikkeet itse hankkia. Luonnon eläimiä voi suojella tekemällälakialoitteita(esim susia ajatellen) ja suojella yleensäkin luontoa. Koska luonnossahan ne eläimet elävät. Pienen ihmisen on vaikea vaikuttaa asiooihin, mutta yhdessä pienetkin ihmiset voivat vaikuttaa!
Miten itse toimitte eläintensuojelijoina? Kommentoikaa :) Ja anteeksi, jos on asiavirheitä tai tyhmiä mielipiteitä. Kaikilla oma mielipiteensä :)
