maanantai 3. joulukuuta 2012

Lajitoverit

Dooris muutti meille 3½-vuotiaana, eli on ollut meillä nyt neljä vuotta. Pari vuotta kun Dooris oli ollut meillä, aloin miettimään toista koiraa. Miettimään. Dooriksella oli alussa käytösongelmia, eikä ne vieläkään ole täydellisesti kadonneet. Ajattelin kuitenkin, että oltaisiin valmiita toiseen koiraan.
    Dooris oli agressiivinen muita koiria kohtaan, luultavastikin pelkäsi niitä. Dooris ei ollut entisessä kodissa oppinut ohittamaan koiria lenkillä, tai yleensäkään olemaan sosiaalisesti muiden koirien kanssa. Vanhassa kodissa oli toinenkin koira, joka oli pahasti sanottuna "luonnevikainen". Siitä ei ollut siis mitään apua Doorikselle, pikemminkin haittaa luulen ma. Pikkuhiljaa Dooris alkoi meillä tutustumaan muihin koiriin, ja saamaan niistä lenkkikavereita. Koirian ohittaminenkin helpottui, kun tutustui koiriin.
    Dooris sai ensimmäisen kunnon leikkikaverin, kun kaverilleni tuli kääpiövillakoira uros. Sen kanssa Dooris tutustui, ja nykyään ovatkin bestiskavereita. Oli siis ensimmäinen koira, jonka kanssa Dooris pääsi kunnolla leikkimään ja mylläämään. Sai hyvää kokemusta sitten pennustakin.
    Harjakoiraa oltiin mietitty pitkään. Viime vuonna piti jo pennun tulla, mutta tulikin sitten mutkia matkaan. Tänä syksynä meille vihdoin muutti pieni Mörkö. Ristiriitaisin tuntein mietin toisen koiran ottamista. Toisaalta olin innoissani, ja halusin koiran. Toisaalta mietin, onko toisen koiran ottaminen Doorikselle jotenkin epäreilua. Mietin, että masentuuko Dooris tai jotain. No, kun meille tuli toinen koira, huomasin olleeni turhaan huolissani.
    Dooris otti Mörön innoissaan vastaan. Aluksi Mörkö oli vähän raukka uudessa paikassa, mutta alkoi pian tutustumaan Doorikseen. Alussa Dooris rähähteli Mörölle esim. jos yritti hypätä sänkyyn, mutta nykyään on sekin jäänyt. Dooris rähisee Mörölle jos se a)kiusaa Doorista b)Dooriksella on herkku. Nämä ihan ymmärrettäviä mun mielestä. Dooris ja Mörkö leikkivät yhdessä, ja nukkuvat kylki kyljessä.
   Ihanaa kun Dooris on saanut lajitoverin meille, ei ihminen kuitenkaan voi korvata toista koiraa. Möröllekin tosi hyvä, että on koirakaveri. Kasvattajallakin oli tottunut siihen, että oli muita koiria ympärillä. Dooriksen avulla Mörkö on oppinut hyvin olemaan yksin. Ennen elelin ihan hyvin yhden koiran kanssa, ja se tuntui ihan normaalilta. Nyt olisi outoa pitää vain yhtä koiraa. Ja ihan senkin takia, että tiedän koirien arvostavan lajitoverinsa seuraa. Eli siis tästä lähtein on aina vähintään kaksi koiraa taloudessa, jos mahdollista :)