Vaihtelevaa säätä

Ei ole kovin jouluinen sää täällä ollut, tai jos on ollut niin on kestänyt yhden päivän. Sunnuntaina täällä tuli vähän lunta, ja päästiin kuvaamaan koiria.

Takkatulen ääressä

Mörkö rakastaa takan ääressä lekottelua, varsinkin näin kylmään vuoden aikaan.

It's beginning to look a lot like Christmas

Iiiik en ehtinyt/jaksanut/muistanut kirjoitella joulukalenteria parina päivänä! Mutta täältä pesee pari talvikuvaa, vihdoinkin täälläkin on lunta ihan kunnolla. Otin kuvat pari päivää sitten, ja sen jälkeen on tullut lisää lunta ja pakkasta. Lumi on jees, mutta pakkasta saisi olla vähemmän ettei jäädy lenkillä.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi...

...vähän lähikuvia!

Joulukuvia

Päätettiin taas laittaa koirat joulukorttiin, ja kuvailtiin koiria sekä sisällä että ulkona. Vaikean valinnan jälkeen talvikuva pääsi joulukorttiin.

Pipareita

Joulun ensimmäiset piparit leivottu! Eikä mistään kaupan taikinasta, vaan ihan oman äidin tekemästä. Muutamat piparit jaksettiin koristella, muttei läheskään kaikkia. Ja piparitaikina oli ihan parasta! Ja hyvin sokerista.

Tonttu Toljanteri

Vielä vähän joulukalenteriasiaa! Muistan hyvin, kuinka lapsena katseltiin aina Tonttu Toljanterin joulukalenteria. Siitä lähtien on Toljanteria aina katseltu. Joinakin vuosina Toljanteria ei näytetty, mutta seuraavana vuonna  Toljanteria katseli sitäkin innokkaammin. 
Tonttu Toljanteri on sympaattinen ja hauska kaveri. Joulukalenterin avulla pääsee mukavasti joulutunnelmaan.
Tänä vuonna on ihan uusi "kausi" Toljanteria. Joulupukkina on uusi näyttelijä, ja olen siitä vähän pettynyt. Nykyinne joulupukki on kyllä ihan hyvä, mutta itse olen vaan tottunut siihen vanhaan, hohottelevaan joulupukkiin. Tänä vuonna Toljanteri on "tonttujen tonttu".

Maailman ihanin joulumainos

Jaffalla on tänä vuonna ihana joulumainos! Ne hedelmät on niin suloisia, ja laulu on ihana. Mainoksesta tulee  heti jouluinen olo :) Jospa sitä joulupöytäänkin ostais yhden Jaffan... Katselkaapa tekin telkkaria, jos ette vielä ole mainosta nähneet.

Tuollaset söpöt hedelmät mainoksessa seikkailee. 

Suklaakalenteri

Minulla on ollut aina joulukalenterina suklaakalenteri, ihan lapsesta saakka. Ja vieläkin joka vuosi ostan sen euron hintaisen joulukalenterin. Marraskuussa kauppoihin alkaa ilmestyä monenlaisia suklaakalentereita, halpoja ja kalliita. Jotkin kalenterit on kyllä ihan naurettavan kalliita :D Itselleni kelpaa se perinteinen halpa kalenteri, ja niissä oikeastaan on kivempi kuvituskin kuin jossain uusissa Monsterit oy tai prinsessa kalentereissa.

Lapsena meillä oli joinakin jouluina itsetehty joulukalenteri, josta saatiin aina jotkin karkit. Kalenteri oli siis itse ommeltu, jonkinlainen säkkikangas johon oli piirreltyy joulupukkia ym. Kalenterissa oli 24 pientä lahjasäkkiä, joihin piilotettiin dumleja tai muuta suklaata.

Joulukalenteri

Olen jonkinsortin jouluhörhö, ja keksinkin että voisin pitää blogissani jonkinlaista joulukalenteria. Joka päivä "avataan yksi luukku", eli postauksissa tulee ideoita koirien aktivointiin, omiin joulufiilistelyihin ymym. Toivotaan että joulukalenterin luukkuja availlaan. Vaikka kalenterini ei suurta suosiota saisikaan, niin saan ainakin aktivoitua itseni tekemään jotain. Ja saan tietysti joulufiilistellä!

Hyvää joulun odotusta, ja pysykäähän mukana!

Sairaana

Muhun on iskenyt joku syysflunssa. Huoooooh en jaksa tätä kurkkukipuanuhaakuumettajnejnejne! Sopivasti sairastuin viikonloppuna, mutta sairastan kotona varmaan vielä parin koulupäivän ajan. En ole jaksanut kunnolla koiriakaan lenkittää, ja sen kyllä huomaa. Olen koittanut koiria aktivoida kongeilla ym, mutta aika lailla niilläkin aika mennyt sohvalla makoiluksi. Montakohan tuntia olen katsonut telkkaa näiden muutaman päivän aikana? Ihan liikaa. Opiskelu on jäänyt, vaikka piti opiskella fysiikan uusintaan. Kemiaa jaksoin eilen vähän lukea. Ja tänään voisin tehdä äikän kurssin kieliartikkelin loppuun. Aiheena "eläinmaailman kielinerot". Tosi mielenkiintoinen aihe, katsotaan nyt saanko mitään kirjoitettua.

Tänään olin sen verran hyvässä hapessa, että jaksoin tehdä vähän pitemmän aamulenkil koirien kanssa. Aamulla 9 aikaan ei ollut pahemmin muita liikkeellä, ainakaan meidän lenkkimaastossa. Lämpömittari näytti nollaa, taisi olla vielä miinus edessä. Aamuaurinko oli kaunis! Mun kameralla ei vaan saanut kunnon kuvia... 

Ongelma

Ongelmani on, että haluaisin kirjoittaa blogiin, mutten keksi aiheita postauksiin. Eli ideoita kaivataan! :D

Vierailulla Viikissä

Helsingin Yliopisto järjesti tänään Koe Kampus - nimisen tapahtuman, eli avointen ovien päivän. Pääsin vierailemaan Viikin kampukselle,ja tutustumaan eläinlääketieteellisessä opiskeluun. Juttelin eläinlääkiksen ständillä parin opiskelijan kanssa, tai oikeastaan vain toinen oli äänessä. Sain hyviä vinkkejä pääsykokeisiin, tietoa eläinlääkiksessä opiskelusta, ja sain varmuuden pariin kysymykseen joita olen miettinyt. Tai jos en ihan varmuutta niin sain vähän selvyyttä asioihin. Ständiltä lähti mukaan opinto-opas ja pieni esite eläinlääkärin työstä. Kysymyksiin sain vastauksia, mutta sain myös uutta mietittävää. 

Ensi keväänä haen eläinlääkikseen opiskelemaan, ensimmäisenä ja ainoana vaihtoehtona. Olen aina halunnut tulla eläinlääkäriksi, ja pysynyt tavoitteessani. Ja oli hyvä kuulla opiskelijoilta itseltään, ettei monikaan ole päässyt ensimmäisellä kerralla pääsykokeesta läpi. Ei siis kannata masentua jos en pääse ensimmäisellä yrityksellä sisään.

Pääsin myös pienelle esittelykierrokselle eläinsairaalaan, jossa opiskelijat saavat käytännön kokemusta. Sairaala oli aivan jättimäinen! Monia monia huoneita eri tarkoituksiin, ja paljon henkilökuntaa. Henkilökohtaisesti tykkään käyttää lemmikkejä pienemmillä eläinlääkäriasemoilla, tai ihan yksityisellä eläinlääkärillä. Mukavana lisänä pieneläinten osaston lisäksi oli hevossairaala. Olen aina ajatellut erikoistuvani sitten pieneläimiin, mutta esimerkiksi hevosetkin saattaisivat kiinnostaa. Mutta turha miettiä erikoistumista nyt, ensin pitää päästä pääsykokeeseen ja vielä läpi siitä!

Love sucks

Avautumisia Vampyyripäiväkirjat-sarjasta. Joskus pari vuotta sitten katsoin telkasta ensimmäistä kautta, mutten oikein innostunut. Syyslomalla päätin koittaa uudestaan, ja aloin katsomaan ensimmäistä kautta dvd:llä. Jäin melko nopeasti koukkuun, en muistanut miten hyvä sarja oikeasti oli! Tänään krapulaisena sain katsottua melkein kauden loppuun, pari jaksoa jäljellä! Sanat ei nyt riitä kuvaamaan sarjan hienoutta, eli kannattaa itse katsoa.

Huomenna otan itseäni niskasta kiinni, ja teenkin jotain. Esimerkiksi opiskelen. Tai aktivoin koiria. Koirat sai tänään kyllä ihan kivan lenkin, mutta muuten ovatkin saaneet vaan makoilla sohvalla ja katsella vampyyreitä. 

Uusi banneri!

Tähän asti olen itse yrittänyt väsäillä jotain bannereita, mutta ovat olleet melko yksinkertaisia. Nyt sain vihdoinkin uuden hienon bannerin, kun  Maria aamuruskossa-blogista teki sen minulle.

Arvonta

 Arvonta on siis Hertan ja Kertun blogissa, jota luen. Osallistuin itsekin arvontaan. Käykääs kurkkaamassa!

Liikaa treeniä?

Olen harrastanut koirajuttuja jo muutamia vuosia paikallisessa koirakerhossa. On tullut kokeiltua agilitya, tokoa, koiratanssia ja rally-tokoa. Tällä hetkellä keskityn Mörön kanssa agilityyn, ja välillä kisailen Dooriksen kanssa rallyssa. Olen miettinyt omaa ja muiden koiraharrastusta, ja tässä postauksessa koitan pukea pohdintojani ja ajatuksiani sanoiksi.

Itse otan harrastukset aika rennosti, ja harrastan koiran mukaan. Ei ole järkeä harrastaa tokoa, jos se on koirasta tylsää. Tai on turha harrastaa agilitya koiran kanssa, josta huomaa ettei radalla hyppely kiinnosta. Yleensä harrastamissamme lajeissa on ohjatut harjoitukset kerran viikossa hallilla tai kentällä. Sen lisäksi saatan kotona vaikkapa lenkillä tehdä Dooriksen kanssa muutamia rally-liikkeitä, tai kotona naksutella Mörön kanssa kosketusalustaa agilityn kontaktiesteitä varten. Joskus harrastan koiran kanssa hyvinkin aktiivisesti, ja välillä pidän pitempiäkin taukoja. Tälläkin hetkellä olen Mörön kanssa talven agiryhmässä, mutten ole Dooriksen kanssa rally-ryhmässä. Dooris saa kuitenkin kotonakin aktivointia, harrastukset eivät ole se kaikista tärkein asia.Tosiaan itse otan aika rennosti koiraharrastukset. Minulla ei ole mitään suurta hinkua edetä mahdollisimman nopeasti agilityssa Mörön kanssa. Harjoitellaan agilitya sopivaan tahtiin, eikö hötkyillä. Mörössä on agiliiturin vikaa, eli joskus kyllä päästään kisaamaan, mutta en tiedä milloin.

Jotkin koiraihmiset ovat intohimoisia harrastajia, ja välillä tuntuu että koirien kanssa harrastetaan liikaakin. Jotkut käyvät monta kertaa viikossa kentällä tai hallilla harjoittelemassa, ja sen lisäksi vielä kotona. Milloin koiran kanssa harjoitellaan liikaa? Riippuu melko paljon rodusta ja yksilöstä, mikä on hyvä harjoitusmäärä. Joku koira jaksaa pitempiä harjoituksia ja useammin, kun toinen koira väsyy kyllästyy nopeastikin. Kun ihmiset ottavat "harrastuskoirarodun", he saattavat olettaa että siitä tulee kouluttamalla automaattisesti vaikkapa agilityvalio. Mutta entä jos esim. tätä bordercollieta ei kiinnostakaan agility? (Ei taida olla kovin todennäköinen tilanne, mutta mahdollinen.) Kieltäytyykö koiranomistaja uskomasta sitä, ja jatkaa itsepäisesti agilityn harrastamista, koska itse haluaa? Vai ajatteleeko hän koiraa, ja vaihtaa lajia? Tai jos koira pitää agilitysta muttei ole tarpeeksi hyvä siinä, mitä ihminen tekee? Hankkiiko hän uuden kisakoiran vai harrastaako tämän ei-tarpeeksi-hyvän koiransa kanssa agilitya ihan vaan aktivoinnin ja hauskanpidon takia?

Mitä lajeja harrastatte koirienne kanssa, ja kuinka usein harjoittelette? Minkä rotuisen koiran kanssa?

Naksuttelua

Joskus kauan sitten sain naksuttimen Koirat-lehden tilaajalahjana. Pari kertaa koitin Dooriksen kanssa naksutella, mutta tuntu oikeestaan vain pelkäävän naksua, eikä tainnut tajuta hommaa. Jätin sitten naksuttelun.

Nyt olen kuitenkin herännyt naksutteluun uudestaan, uuden koiran eli Mörön kanssa. Muistin naksuttimen olemassaolon vähän aikaa sitten. Mörkö on nyt vuoden, mutta ei taida kuitenkaan olla myöhäistä naksutteluun :D

Olin alkanut opettamaan Mörölle moikkaamista, eli tassun heilauttamista, ja päätin koittaa naksua siihen temppuun. Möröllä oli jonkinlainen käsitys tempusta ja mitä siltä haluan, ja liitin vaan naksun temppuun. Mörkö tuntui tosi nopeasti tajuavan naksuttelun, ja itse sen tempun naksuttelun avulla! Eli todellakin käytän naksua jatkossakin. 

Voisin koittaa uudestaan naksuttelua Dooriksellekin, sekä temppuihin että ongelmakäytökseen. Naksuttelu vaan ei oikein onnistu lenkillä kahden koiran kanssa, mutta ainahan koiria voi viedä erikseen lenkille. 

Lukijoiden kokemuksia naksuttelusta?

Tuollainen naksu meiltä löytyy

Käy katsomassa video rottien tempuista. Varmaan käytetty naksutinta siinäkin. Ihan mahtavia temppuja opetettu rotille.

Menoa ja meininkiä

Näinä parina päivänä on ollut menoa ja meininkiä, ei ole itselle eikä koirille tullut tylsää. Ensinnäkin kaverini koira oli meillä pari päivää hoidossa, ja sen lisäksi 6-vuotias serkkupoikani tuli meille yökylään.


 Mörön kanssa alkoi agilityharjoitukset hallissa, jee! Halli ei ole jee, mutta harjoitukset on. Vähän  näytti Mörköä halli ja uudet tyypit jännittävän, mutta heti kun pääsi aksaamaan niin reipastui :) Ja viime talvena käytiin pentukurssi hallissa, eli ei ollut ihan vieras paikka Mörölle. Käytiin siis kesällä pentuagi, josta jatkettiin nyt alkeiskurssille. Suurin osa kurssilaisista oli ihan alottelijoita, ei siis ollut käynyt pentuagia tai muuta. Ja tuntui muutenkin, että olin jo vähän "konkari". Dooriksen kanssa olen agia harrastanut, ja Mörön kanssa heti pennusta aloittanut kursseilla käynnit. Ja olin ainoa joka toi häkin ja kasan muita vermeitä mukaan reeneihin. Ja huomasin että aika moni koira rähjäsi siellä kurssilla, mutta saattaa olla että sekin johtui uudesta tilanteesta. Mutta ohjaajat tuntuivat mukavilta, toinen olikin jo ennestään tuttu Dooriksen agiajoilta :) Olisi mukava saada kuvia Mörön agilitysta, mutta en koskaan saa aikaiseksi... Ehkä joskus. 

Tänään läheisellä ala-asteella, jota minäkin joskus kävin, järjesttettiin mätsäri. En itse osallistunut, mutta käytiin koirien kanssa ihmettelemässä. 

Dooriksesta on tullut kamalan hellyydenkipeä, tai oikeastaan haluaa yleensäkin enemmän läheisyyttä kuin ennen. Dooris survoutuu kainaloon,  ja kiipeää syliinkin. Joskus ennen Dooris oli enimmäkseen minun kainalossa jos oli, mutta nykyään tunkee kaikkien perheenjäsenten kainaloon. Ei minua muutos haittaa, mutta ihmetyttää. Onkohan se vähän vanhuudenhöperö :D

Pitkästä aikaa

Kirjoitteluun tuli jostain syystä tauko, kerron nyt jotain kuulumisiani.

Ekana tulee mieleen Saksalaisten vierailu täällä. Viettivät siis viikon täällä Janakkalassa isäntäperheissä, ja olivat pari päivää Helsingissä. Meillä asustelu Sonja, jonka luona itse olen ollut jo kahdesti. Mukava, väsyttävä, dramaattinenkin viikko. Sonja mm. ihastui Suomen luontoon ja raittiiseen ilmaan, ja ihmetteli juustohöylää. 

Ainiin! Vietiin Jenskun kanssa saksalaisemme Särkänniemeen, ja osallistuttiin maailmanennätykseen Angry Birds-puvuissa! Jos vaan onnistuu, ajattelin että ensi kesänä voisi mennä Saksaan ja käydä vaikka parissa huvipuistossa... Vähän riippuu rahatilanteesta miten onnistuu.

Koulussa kohta ensimmäisestä jaksosta selvitty, pari koetta vielä tekemättä. Plus sitten kirjoitukset, Bilsan kirjoitukset ei mennyt erityisen hyvin, en jaksanut lukea. Saksan kuuntelut meni ihan kivasti, toivotaan että kirjallisetkin menee. 

Luulin että olisi paljonkin kerrottavaa :D ömmm... Ei vaan tule mieleen. Syksy on saapunut, on meinaan aika kylmä! Ja silti pitää puolialasti pyöriä ulkona että varmasti vilustuu. Niiin ja tänään törmättiin lenkillä koirakavereihin joita ei oltu pitkään aikaan nähty. Mörkö varsinkin tykkäs kun pääsi juoksemaan kamujen kanssa :)

Toivottavasti seuraavassa postauksessa tulee enemmän asiaa. 

Lopuksi vielä uusi hiustyyli. Tai on mulla aiemminkin lyhyt tukka ollut, mutta silti.

Ja lopuksi vielä kuvat tyttögerbiileistä. Meni piiiitkään että saatiin järkkärilläkään hyviä kuvia, ne on niin vikkeliä otuksia!

Synttäripaartit!

Aluksi ei pitänyt mitenkään erityisemmin  juhlistaa Mörön synttäreitä, mutta keksin sitten pyytää kaverini ja koiransa meille. Koirat pääsi pihalle juoksemaan ja leikkimään, ja lopuksi saivat vähän Cesar-herkkua. Ja toisena herkkuna olivat tietysti marjat, joita koirat kävivät puskista syömässä. Varmaan just sopivat synttärit Mörölle :)

Hyvää synttäriä meidän Mörkönaattorille!

Tänään Mörkö täytti siis yhden vuoden, mitä ihmettä! Vastahan se pieni pallero tuli meille. Niin se aika vain kuluu. Mörölle ei pidetä mitään erityisiä synttärijuhlia, kunhan hölläillään ja leikitään. Ja Mörkö saa herkkuja vähän enemmän kuin yleensä :) Tässä pari kuvaa Möröstä.

Tulevaisuuteni My future Meine Zukunft Min framtid

Pohdin tulevaisuutta. Paljon. Koko ajan. Osaan elää hetkessäkin, mutta menee vähän liikaakin tulevaisuuden miettimiseen. Toisaalta, tulevaisuutta on mukava miettiä ja suunnitella.

Mitä siis odotan ja toivon tulevaisuudelta?

Haaveammattini on aina ollut eläinlääkäri. Jo ala-asteella, ehkä jo ennen sitä, olen tiennyt että haluan eläinlääkäriksi. Välillä on muita ammatteja käynyt mielessä, mutta ne ovat unohtuneet nopeasti. Suurin tavoitteenia ja haaveeni taitaa tällä hetkellä olla eläinlääkikseen pääsy.

Toinen lähitulevaisuudelta odottamani asia on ensimmäiseen uuteen kotiin muutto, itsenäinen elämä. Mietin usein, mihin muutan, mistä saan töitä, miten sisustan jnejne. Ainakin aluksi kotini taitaa olla melkoinen sekametelisoppa, mutta ajan kuluessa saan varmaan kotinikin järjestykseen. Suunnitelmana on myös pitää oma koti siistinä, mikä ei ole vielä omassa huoneessa onnistunut... Kun saan ammatin ja menen kunnolla työelämään, hankin unelmatalon/kodin. Tai niin ainakin toivon nyt. Ei ihan keskeltä kaupunkia, muttei liian landeltakaan. Jostain sopivan täydellisestä paikasta. Kodissani pyörii sopiva määrä koiria ja muita eläimiä, sekä mieheni (jota ei ainakaan vielä ole löytynyt)  Ja joskus mahdollisesti lapsi. Ja autotallissa on tietysti hienohieno auto!

Haaveenani on päästä matkustamaan paljon. Aivan kaikkialle! Pitempiä ja lyhempiä reissuja, lämpimässä ja kylmässä, savannilla ja kaupungissa... Joskus haluaisin myös asua pitempiä aikoja ulkomailla. Olisi ihanaa päästä näkemään eläimiä ulkomailla, ja täällä kotosuomessakin. Voin kuvitella, kuinka Afrikan savannilla leijona tarkkailee minua, Suomen yössä kuulen pöllöjen huhuilun teltassani, eläintarhassa juttelen apinoille... Olen haaveillut myös pääseväni itse hoitamaan ja viettämään aikaa eläimien kanssa. Ehkä se onnistuu, jos ja kun olen eläinlääkäri.

Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan... En varmaan muistanut tai tajunnut kertoa kaikkia tulevaisuuden ajatuksiani/haaveitani, mutta tässä suurimmat jotka mieleeni tulivat. Ja haaveita ja suunnitelmia tulee varmasti lisää!

                                                  EXCELLENT!