torstai 31. tammikuuta 2013

Kadonneet koirat

Itselläni on pelkona, että koira joskus karkaa/katoaa. Nykyään näkyy facebookissa ja muualla ilmoituksia kadonneista koirista, ja välillä miettii että löytyykö niitä lopulta koskaan.

Joskus koira löytyy ja pääsee takaisin kotiin. Koiran kohtalo riippuu siitä, kuka sen löytää. Löytääkö sen rehellinen ihminen, joka ottaa koiran talteen ja palauttaa kotiin, vai löytääkö sen epärehellinen ihminen joka yrittää hyötyä löytämästään koirasta? Esimerkiksi myymällä koiran, tai käyttämällä sitä pentutehtailuun.

Itse olen lyhyen ajan sisällä löytänyt parikin karannutta koiraa. Ensimmäinen löytyi, kun olin omien haukkujen kanssa lenkillä. Koira kiinnostui meistä, ja sen sai hyvin kiinni. Koira oli iso, ja onneksi ystävällinen. Pienten koirien kanssa liikkuessa pelottaa, jos tuollainen vapaana oleva iso koira käy kimppuun. Koiralla oli onneksi panta kaulassa, josta löytyi puhelinnumero. Koira pääsi siis onnellisesti takaisin kotiinsa :)

Tänään näin talomme ikkunasta, että tiellä oli koira vapaana. Belgianpaimenkoira haahuili itsekeen ulkona. Menin namien ja hihnan kanssa hakemaan belgiä, joka aluksi haukkui, mutta tuli sitten hakemaan namia. Namien avulla sain sitä houkuteltua sitten lähemmäs. Vähän aikaa meni että sain koiran kiinni, kun väisti hihnaa. Lopulta sain koiralle hihnan, ja käveli nätisti mukana. Tällä koiralla ei ollut pantaa, mutta oli aavistus, missä koira mahdollisesti asui. Käveltiin koiran kanssa taloon, jonka ajattelin olevan oikea. Onneksi menin oikealle ovelle, olisi melko noloa mennä väärään taloon tarjoamaan koiraa :D

Jos oma koira joskus katoaa, toivoisin jonkun löytävän sen ja toimittavan jotenkin meille kotiin. Joskus näkee, että ihmiset hätyyttelee vapaana olevia koiria pois luotaan. Miksei voisi koittaa ottaa koiraa kiinni? Ymmärrän totta kai hätyyttelyn jos koira vaikuttaa vihaiselta tai muuta. Toisaalta "tavallinen ihminen", ei siis koiraihminen, ei välttämättä uskalla tai osaa ottaa koiraa kiinni. Oletteko itse hukanneet koirianne, tai löytäneet karkulaisia?

tiistai 15. tammikuuta 2013

Arkea

Pitkästä aikaa kirjoitan. Eilen oltiin ensimmäistä kertaa pentukurssilla Mörön kanssa. Luoksetuloa, kontaktia, luoksepäästävyyttä harjoiteltiin. Mörkö oli ihan reipas, mutta olisi voinut reippaampikin olla. Kuitenkin mielestäni meni oikein mainiosti, ja onhan meillä vielä monta kertaa jäljellä :)
Mörkö on  nyt noin 5 kuukauden ikäinen. Möröltä on lähtenyt yksi hammas, tai siis olen löytänyt vain yhden hampaan. Ja hermot meinaa mennä tuon korvan kanssa. Toinen korva pysyy siis tosi hyvin pystyssä, mutta toinen ei meinaa pysyä millään.
Tänään pidin koulussa äidinkielen tunnilla puheen pentutehtailusta. En kovin hyvin ollut valmistautunut puheeseen, ja tuntui ettei kukaan ei-koiraihminen luokassa tajunnut. Ei haittaa.