Vierailulla Viikissä

Helsingin Yliopisto järjesti tänään Koe Kampus - nimisen tapahtuman, eli avointen ovien päivän. Pääsin vierailemaan Viikin kampukselle,ja tutustumaan eläinlääketieteellisessä opiskeluun. Juttelin eläinlääkiksen ständillä parin opiskelijan kanssa, tai oikeastaan vain toinen oli äänessä. Sain hyviä vinkkejä pääsykokeisiin, tietoa eläinlääkiksessä opiskelusta, ja sain varmuuden pariin kysymykseen joita olen miettinyt. Tai jos en ihan varmuutta niin sain vähän selvyyttä asioihin. Ständiltä lähti mukaan opinto-opas ja pieni esite eläinlääkärin työstä. Kysymyksiin sain vastauksia, mutta sain myös uutta mietittävää. 

Ensi keväänä haen eläinlääkikseen opiskelemaan, ensimmäisenä ja ainoana vaihtoehtona. Olen aina halunnut tulla eläinlääkäriksi, ja pysynyt tavoitteessani. Ja oli hyvä kuulla opiskelijoilta itseltään, ettei monikaan ole päässyt ensimmäisellä kerralla pääsykokeesta läpi. Ei siis kannata masentua jos en pääse ensimmäisellä yrityksellä sisään.

Pääsin myös pienelle esittelykierrokselle eläinsairaalaan, jossa opiskelijat saavat käytännön kokemusta. Sairaala oli aivan jättimäinen! Monia monia huoneita eri tarkoituksiin, ja paljon henkilökuntaa. Henkilökohtaisesti tykkään käyttää lemmikkejä pienemmillä eläinlääkäriasemoilla, tai ihan yksityisellä eläinlääkärillä. Mukavana lisänä pieneläinten osaston lisäksi oli hevossairaala. Olen aina ajatellut erikoistuvani sitten pieneläimiin, mutta esimerkiksi hevosetkin saattaisivat kiinnostaa. Mutta turha miettiä erikoistumista nyt, ensin pitää päästä pääsykokeeseen ja vielä läpi siitä!

Love sucks

Avautumisia Vampyyripäiväkirjat-sarjasta. Joskus pari vuotta sitten katsoin telkasta ensimmäistä kautta, mutten oikein innostunut. Syyslomalla päätin koittaa uudestaan, ja aloin katsomaan ensimmäistä kautta dvd:llä. Jäin melko nopeasti koukkuun, en muistanut miten hyvä sarja oikeasti oli! Tänään krapulaisena sain katsottua melkein kauden loppuun, pari jaksoa jäljellä! Sanat ei nyt riitä kuvaamaan sarjan hienoutta, eli kannattaa itse katsoa.

Huomenna otan itseäni niskasta kiinni, ja teenkin jotain. Esimerkiksi opiskelen. Tai aktivoin koiria. Koirat sai tänään kyllä ihan kivan lenkin, mutta muuten ovatkin saaneet vaan makoilla sohvalla ja katsella vampyyreitä. 

Uusi banneri!

Tähän asti olen itse yrittänyt väsäillä jotain bannereita, mutta ovat olleet melko yksinkertaisia. Nyt sain vihdoinkin uuden hienon bannerin, kun  Maria aamuruskossa-blogista teki sen minulle.

Arvonta

 Arvonta on siis Hertan ja Kertun blogissa, jota luen. Osallistuin itsekin arvontaan. Käykääs kurkkaamassa!

Liikaa treeniä?

Olen harrastanut koirajuttuja jo muutamia vuosia paikallisessa koirakerhossa. On tullut kokeiltua agilitya, tokoa, koiratanssia ja rally-tokoa. Tällä hetkellä keskityn Mörön kanssa agilityyn, ja välillä kisailen Dooriksen kanssa rallyssa. Olen miettinyt omaa ja muiden koiraharrastusta, ja tässä postauksessa koitan pukea pohdintojani ja ajatuksiani sanoiksi.

Itse otan harrastukset aika rennosti, ja harrastan koiran mukaan. Ei ole järkeä harrastaa tokoa, jos se on koirasta tylsää. Tai on turha harrastaa agilitya koiran kanssa, josta huomaa ettei radalla hyppely kiinnosta. Yleensä harrastamissamme lajeissa on ohjatut harjoitukset kerran viikossa hallilla tai kentällä. Sen lisäksi saatan kotona vaikkapa lenkillä tehdä Dooriksen kanssa muutamia rally-liikkeitä, tai kotona naksutella Mörön kanssa kosketusalustaa agilityn kontaktiesteitä varten. Joskus harrastan koiran kanssa hyvinkin aktiivisesti, ja välillä pidän pitempiäkin taukoja. Tälläkin hetkellä olen Mörön kanssa talven agiryhmässä, mutten ole Dooriksen kanssa rally-ryhmässä. Dooris saa kuitenkin kotonakin aktivointia, harrastukset eivät ole se kaikista tärkein asia.Tosiaan itse otan aika rennosti koiraharrastukset. Minulla ei ole mitään suurta hinkua edetä mahdollisimman nopeasti agilityssa Mörön kanssa. Harjoitellaan agilitya sopivaan tahtiin, eikö hötkyillä. Mörössä on agiliiturin vikaa, eli joskus kyllä päästään kisaamaan, mutta en tiedä milloin.

Jotkin koiraihmiset ovat intohimoisia harrastajia, ja välillä tuntuu että koirien kanssa harrastetaan liikaakin. Jotkut käyvät monta kertaa viikossa kentällä tai hallilla harjoittelemassa, ja sen lisäksi vielä kotona. Milloin koiran kanssa harjoitellaan liikaa? Riippuu melko paljon rodusta ja yksilöstä, mikä on hyvä harjoitusmäärä. Joku koira jaksaa pitempiä harjoituksia ja useammin, kun toinen koira väsyy kyllästyy nopeastikin. Kun ihmiset ottavat "harrastuskoirarodun", he saattavat olettaa että siitä tulee kouluttamalla automaattisesti vaikkapa agilityvalio. Mutta entä jos esim. tätä bordercollieta ei kiinnostakaan agility? (Ei taida olla kovin todennäköinen tilanne, mutta mahdollinen.) Kieltäytyykö koiranomistaja uskomasta sitä, ja jatkaa itsepäisesti agilityn harrastamista, koska itse haluaa? Vai ajatteleeko hän koiraa, ja vaihtaa lajia? Tai jos koira pitää agilitysta muttei ole tarpeeksi hyvä siinä, mitä ihminen tekee? Hankkiiko hän uuden kisakoiran vai harrastaako tämän ei-tarpeeksi-hyvän koiransa kanssa agilitya ihan vaan aktivoinnin ja hauskanpidon takia?

Mitä lajeja harrastatte koirienne kanssa, ja kuinka usein harjoittelette? Minkä rotuisen koiran kanssa?

Naksuttelua

Joskus kauan sitten sain naksuttimen Koirat-lehden tilaajalahjana. Pari kertaa koitin Dooriksen kanssa naksutella, mutta tuntu oikeestaan vain pelkäävän naksua, eikä tainnut tajuta hommaa. Jätin sitten naksuttelun.

Nyt olen kuitenkin herännyt naksutteluun uudestaan, uuden koiran eli Mörön kanssa. Muistin naksuttimen olemassaolon vähän aikaa sitten. Mörkö on nyt vuoden, mutta ei taida kuitenkaan olla myöhäistä naksutteluun :D

Olin alkanut opettamaan Mörölle moikkaamista, eli tassun heilauttamista, ja päätin koittaa naksua siihen temppuun. Möröllä oli jonkinlainen käsitys tempusta ja mitä siltä haluan, ja liitin vaan naksun temppuun. Mörkö tuntui tosi nopeasti tajuavan naksuttelun, ja itse sen tempun naksuttelun avulla! Eli todellakin käytän naksua jatkossakin. 

Voisin koittaa uudestaan naksuttelua Dooriksellekin, sekä temppuihin että ongelmakäytökseen. Naksuttelu vaan ei oikein onnistu lenkillä kahden koiran kanssa, mutta ainahan koiria voi viedä erikseen lenkille. 

Lukijoiden kokemuksia naksuttelusta?

Tuollainen naksu meiltä löytyy

Käy katsomassa video rottien tempuista. Varmaan käytetty naksutinta siinäkin. Ihan mahtavia temppuja opetettu rotille.

Menoa ja meininkiä

Näinä parina päivänä on ollut menoa ja meininkiä, ei ole itselle eikä koirille tullut tylsää. Ensinnäkin kaverini koira oli meillä pari päivää hoidossa, ja sen lisäksi 6-vuotias serkkupoikani tuli meille yökylään.


 Mörön kanssa alkoi agilityharjoitukset hallissa, jee! Halli ei ole jee, mutta harjoitukset on. Vähän  näytti Mörköä halli ja uudet tyypit jännittävän, mutta heti kun pääsi aksaamaan niin reipastui :) Ja viime talvena käytiin pentukurssi hallissa, eli ei ollut ihan vieras paikka Mörölle. Käytiin siis kesällä pentuagi, josta jatkettiin nyt alkeiskurssille. Suurin osa kurssilaisista oli ihan alottelijoita, ei siis ollut käynyt pentuagia tai muuta. Ja tuntui muutenkin, että olin jo vähän "konkari". Dooriksen kanssa olen agia harrastanut, ja Mörön kanssa heti pennusta aloittanut kursseilla käynnit. Ja olin ainoa joka toi häkin ja kasan muita vermeitä mukaan reeneihin. Ja huomasin että aika moni koira rähjäsi siellä kurssilla, mutta saattaa olla että sekin johtui uudesta tilanteesta. Mutta ohjaajat tuntuivat mukavilta, toinen olikin jo ennestään tuttu Dooriksen agiajoilta :) Olisi mukava saada kuvia Mörön agilitysta, mutta en koskaan saa aikaiseksi... Ehkä joskus. 

Tänään läheisellä ala-asteella, jota minäkin joskus kävin, järjesttettiin mätsäri. En itse osallistunut, mutta käytiin koirien kanssa ihmettelemässä. 

Dooriksesta on tullut kamalan hellyydenkipeä, tai oikeastaan haluaa yleensäkin enemmän läheisyyttä kuin ennen. Dooris survoutuu kainaloon,  ja kiipeää syliinkin. Joskus ennen Dooris oli enimmäkseen minun kainalossa jos oli, mutta nykyään tunkee kaikkien perheenjäsenten kainaloon. Ei minua muutos haittaa, mutta ihmetyttää. Onkohan se vähän vanhuudenhöperö :D