maanantai 28. huhtikuuta 2014

Pitkästä aikaa

On "vähän" blogin päivittäminen jäänyt. On ollut kaikenlaista puuhaa, mm. muutto ekaan omaan kämppään. Koitan nyt kirjoitella taas aktiivisemmin, ja aloitan esittelemällä uusia lenkkimaastoja. Aloitan Varikonniemellä
Varikonniemi on pieni lehto/metsä/mikälie ihan asuntoni lähellä. Käydään tosi usein aamulenkki siellä, ja muutenkin. Luonnon helmassa Dooris pääsee nuuskuttelemaan ja kipittelemään flexissä. Ihan lempparijuttu on myös rantaa pitkin menevät pitkospuut. Varikonniemstä löytyy myös uimaranta, jonka yhteydessä on koirien uimapaikka. 







perjantai 7. maaliskuuta 2014

Ympäristöystävällistä toimintaa?

Maapallon ja luonnon tila surettaa. Miten paljon eläinlajeja kuolee sukupuuttoon, meret saastuvat, sademetsiä kaadetaan, eläimet luovuttavat elintilansa ihmisille... Ihminen on saanut paljon pahaa aikaan. Nykytilaa ja menneisyyttä ajatellessa tulee mietittyä, olisiko parempi elää menneisyydessä, kun ihminen eli vielä yhdessä luonnon ja eläinten kanssa. Nykyään ihminen vain hyödyntää luontoa, eikä arvosta eläimiä. Mutta toisaalta nyt eletään tätä päivää, eikä pidä jäädä miettimään menneisyyttä.

Tunnen itseni eläinrakkaaksi, ja välitän luonnosta. Mutta täytyy myöntää, etten ole se kaikista ympäristöystävällisin ja ekologisin ihminen... Haluan nyt omilla valinnoillani suojella luontoa, tai en ainakaan halua edistää ilmaston saastumista ja luonnontuhoutumista, ilmastonmuutosta tai mitä sanaa tässä käyttäisi. 

Okei;  en siis aja enää autolla, en matkusta lentokoneella, en syö lihaa, kierrätän, jos sitä ei voi kierrättää en sitä myöskään heitä roskiin, ammun raketilla jätteeni avaruuteen... On vaikeaa olla ympäristöystävällinen. Ja vaikka olisi miten ympäristöystävällinen, olen vain yksi pieni ihminen. Jotkut asiat ovat helppoja, esimerkiksi paperin ja pullojen kierrätys. Itsellni on kuitenkin vaikeaa jättää auton käyttö kokonaan, tai matkustaa ulkomaille muuten kuin lentämällä. Haaveena kun on nähdä maailmaa, niin on vähän pakko lentää, matkustaa laivalla tai junalla. Lihan syömisestä luopuminen auttaisi eläimiä ja maapalloa, mutta olen laiska, ja tykkään lihasta. Aion kuitenkin vähentää lihansyömistä; tavoitteena olisi omillani eläessä syödä vähintään kerran kasvisruokaa. Suomalaiset syövät muutenkin liikaa lihaa, eli kasvisruoan syöminen auttaa minuakin. 

En voi yksin pelastaa maapalloa, mutta olen päättänyt toimia vähän nykyistä ekologisemmin:
1.En osta enää muovipusseja kaupasta, otan oman kangaskassin mukaan
2.Syön vähemmän lihaa. 
3.Yritän valita pyörän tai apostolin kyydin auton sijasta ( tulee olemaan hankalaa, olen laiska)



Olisi ihanaa päästä oikeasti luonnonhelmaan. Ihan vaan Suomen metsiin, tai ulkomaille erilaiseen luontoon. Toivottavasti metsiä ja villiä luontoa on maapallolla vielä muutamankin vuoden päästä...





keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Empaattinen kuin rotta

Marianna Lammi kertoo artikkelissaan "Empaattinen kuin rotta"(Animalia 1/2014), että rottien empaattisuutta lajitovereita kohtaan on nyt tutkittu tieteellisesti. Kaikki lemmikkirottien omistajat tietävät, miten mukavia kavereita rotat ovat. Perhe ja tuttavat kuitenkin saattavat usein olla eri mieltä asiasta, ja pelkäävät ja inhoavat rottia. Chacagon yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan rotat kuitenkin ovat empaattisia varsinkin lajitovereitaan kohtaan. Ihminen ei siis ole aino empaattinen eläin.
Tutkimuksissa tarkkailtiin rottien halukkuutta vapauttaa läpinäkyvässä säiliössä oleva lajitoveri. Useimmat rotat halusivat vapauttaa toverinsa, ne liikkuivat levottomasti säiliön ympärillä ja vikisivät ahdistuneesti. Rotille oli opetettu, miten säiliö avataan, ja useimmat rotat avasivat säiliön päästäen toverinsa vapaaksi. Rotat jopa valitsivat toverinsa herkkupalan sijasta. Puolet tämän "herkkututkimuksen" rotista vapauttivat toverinsa, ja jakoivat tarjolla olleet namupalat tämän kanssa.
Rotat ovat siis empaattisia laumaeläimiä, ja erinomaisia lemmikkejä. Lajitoveri on aina ykkönen, mutta lemmikkirotasta on iloa myös ihmiselle. Ehkä muutaman vuoden kuluttua hankin taas rottia, jos elämäntilanne sallii. 

 Kuva: Weheartit

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Agiliitoa

Mörön kanssa oltiin kesällä siis pentuagissa, ja tämä syksy oltiin agilityn alkeiskurssilla. Ja tämä alkeiskurssi jatkuu vielä kevään ajan. Agilitysta oli pieni joulutauko, mutta käytiin Mörön kanssa ylimääräisessä agilitykoulutuksessa joita meidän seurassa järjestetään. Koulutuksessa oli kolmosten agirata, joka oli hyyyvin pitkä. Tutustumiseen meni hetki, enkä lopulta muistanut puoliakaan radasta. Ei toisaalta haitannut, koska me Mörön kanssa mentiin vaan pieniä radan pätkiä, tason mukaan. Mörkö ei osaa oikeastaan ollenkaan kontakteja, ja keppejäkin mennään verkkojen kanssa. Jos kepit olisivat hallussa, voitaisiin mielestäni mennä jo melkein hyppärille kisaamaan. Mörkö on nopea radalla, eikä turhaan tuijottele mitä minä teen. Toisaalta se on hyvä, mutta toisaalta en meinaa pysyä radalla Mörön perässä. Loppiaisen jälkeen jatkuu taas normaali agiryhmä, mutta voisin käydä uudestaankin tuollaisessa ylimääräisessä koulutuksessa.