Pitkästä aikaa

On "vähän" blogin päivittäminen jäänyt. On ollut kaikenlaista puuhaa, mm. muutto ekaan omaan kämppään. Koitan nyt kirjoitella taas aktiivisemmin, ja aloitan esittelemällä uusia lenkkimaastoja. Aloitan Varikonniemellä. 
Varikonniemi on pieni lehto/metsä/mikälie ihan asuntoni lähellä. Käydään tosi usein aamulenkki siellä, ja muutenkin. Luonnon helmassa Dooris pääsee nuuskuttelemaan ja kipittelemään flexissä. Ihan lempparijuttu on myös rantaa pitkin menevät pitkospuut. Varikonniemstä löytyy myös uimaranta, jonka yhteydessä on koirien uimapaikka. 

Vaihtelevaa säätä

Ei ole kovin jouluinen sää täällä ollut, tai jos on ollut niin on kestänyt yhden päivän. Sunnuntaina täällä tuli vähän lunta, ja päästiin kuvaamaan koiria.

Sairaana

Muhun on iskenyt joku syysflunssa. Huoooooh en jaksa tätä kurkkukipuanuhaakuumettajnejnejne! Sopivasti sairastuin viikonloppuna, mutta sairastan kotona varmaan vielä parin koulupäivän ajan. En ole jaksanut kunnolla koiriakaan lenkittää, ja sen kyllä huomaa. Olen koittanut koiria aktivoida kongeilla ym, mutta aika lailla niilläkin aika mennyt sohvalla makoiluksi. Montakohan tuntia olen katsonut telkkaa näiden muutaman päivän aikana? Ihan liikaa. Opiskelu on jäänyt, vaikka piti opiskella fysiikan uusintaan. Kemiaa jaksoin eilen vähän lukea. Ja tänään voisin tehdä äikän kurssin kieliartikkelin loppuun. Aiheena "eläinmaailman kielinerot". Tosi mielenkiintoinen aihe, katsotaan nyt saanko mitään kirjoitettua.

Tänään olin sen verran hyvässä hapessa, että jaksoin tehdä vähän pitemmän aamulenkil koirien kanssa. Aamulla 9 aikaan ei ollut pahemmin muita liikkeellä, ainakaan meidän lenkkimaastossa. Lämpömittari näytti nollaa, taisi olla vielä miinus edessä. Aamuaurinko oli kaunis! Mun kameralla ei vaan saanut kunnon kuvia... 

Naksuttelua

Joskus kauan sitten sain naksuttimen Koirat-lehden tilaajalahjana. Pari kertaa koitin Dooriksen kanssa naksutella, mutta tuntu oikeestaan vain pelkäävän naksua, eikä tainnut tajuta hommaa. Jätin sitten naksuttelun.

Nyt olen kuitenkin herännyt naksutteluun uudestaan, uuden koiran eli Mörön kanssa. Muistin naksuttimen olemassaolon vähän aikaa sitten. Mörkö on nyt vuoden, mutta ei taida kuitenkaan olla myöhäistä naksutteluun :D

Olin alkanut opettamaan Mörölle moikkaamista, eli tassun heilauttamista, ja päätin koittaa naksua siihen temppuun. Möröllä oli jonkinlainen käsitys tempusta ja mitä siltä haluan, ja liitin vaan naksun temppuun. Mörkö tuntui tosi nopeasti tajuavan naksuttelun, ja itse sen tempun naksuttelun avulla! Eli todellakin käytän naksua jatkossakin. 

Voisin koittaa uudestaan naksuttelua Dooriksellekin, sekä temppuihin että ongelmakäytökseen. Naksuttelu vaan ei oikein onnistu lenkillä kahden koiran kanssa, mutta ainahan koiria voi viedä erikseen lenkille. 

Lukijoiden kokemuksia naksuttelusta?

Tuollainen naksu meiltä löytyy

Käy katsomassa video rottien tempuista. Varmaan käytetty naksutinta siinäkin. Ihan mahtavia temppuja opetettu rotille.

Menoa ja meininkiä

Näinä parina päivänä on ollut menoa ja meininkiä, ei ole itselle eikä koirille tullut tylsää. Ensinnäkin kaverini koira oli meillä pari päivää hoidossa, ja sen lisäksi 6-vuotias serkkupoikani tuli meille yökylään.


 Mörön kanssa alkoi agilityharjoitukset hallissa, jee! Halli ei ole jee, mutta harjoitukset on. Vähän  näytti Mörköä halli ja uudet tyypit jännittävän, mutta heti kun pääsi aksaamaan niin reipastui :) Ja viime talvena käytiin pentukurssi hallissa, eli ei ollut ihan vieras paikka Mörölle. Käytiin siis kesällä pentuagi, josta jatkettiin nyt alkeiskurssille. Suurin osa kurssilaisista oli ihan alottelijoita, ei siis ollut käynyt pentuagia tai muuta. Ja tuntui muutenkin, että olin jo vähän "konkari". Dooriksen kanssa olen agia harrastanut, ja Mörön kanssa heti pennusta aloittanut kursseilla käynnit. Ja olin ainoa joka toi häkin ja kasan muita vermeitä mukaan reeneihin. Ja huomasin että aika moni koira rähjäsi siellä kurssilla, mutta saattaa olla että sekin johtui uudesta tilanteesta. Mutta ohjaajat tuntuivat mukavilta, toinen olikin jo ennestään tuttu Dooriksen agiajoilta :) Olisi mukava saada kuvia Mörön agilitysta, mutta en koskaan saa aikaiseksi... Ehkä joskus. 

Tänään läheisellä ala-asteella, jota minäkin joskus kävin, järjesttettiin mätsäri. En itse osallistunut, mutta käytiin koirien kanssa ihmettelemässä. 

Dooriksesta on tullut kamalan hellyydenkipeä, tai oikeastaan haluaa yleensäkin enemmän läheisyyttä kuin ennen. Dooris survoutuu kainaloon,  ja kiipeää syliinkin. Joskus ennen Dooris oli enimmäkseen minun kainalossa jos oli, mutta nykyään tunkee kaikkien perheenjäsenten kainaloon. Ei minua muutos haittaa, mutta ihmetyttää. Onkohan se vähän vanhuudenhöperö :D

Pitkästä aikaa

Kirjoitteluun tuli jostain syystä tauko, kerron nyt jotain kuulumisiani.

Ekana tulee mieleen Saksalaisten vierailu täällä. Viettivät siis viikon täällä Janakkalassa isäntäperheissä, ja olivat pari päivää Helsingissä. Meillä asustelu Sonja, jonka luona itse olen ollut jo kahdesti. Mukava, väsyttävä, dramaattinenkin viikko. Sonja mm. ihastui Suomen luontoon ja raittiiseen ilmaan, ja ihmetteli juustohöylää. 

Ainiin! Vietiin Jenskun kanssa saksalaisemme Särkänniemeen, ja osallistuttiin maailmanennätykseen Angry Birds-puvuissa! Jos vaan onnistuu, ajattelin että ensi kesänä voisi mennä Saksaan ja käydä vaikka parissa huvipuistossa... Vähän riippuu rahatilanteesta miten onnistuu.

Koulussa kohta ensimmäisestä jaksosta selvitty, pari koetta vielä tekemättä. Plus sitten kirjoitukset, Bilsan kirjoitukset ei mennyt erityisen hyvin, en jaksanut lukea. Saksan kuuntelut meni ihan kivasti, toivotaan että kirjallisetkin menee. 

Luulin että olisi paljonkin kerrottavaa :D ömmm... Ei vaan tule mieleen. Syksy on saapunut, on meinaan aika kylmä! Ja silti pitää puolialasti pyöriä ulkona että varmasti vilustuu. Niiin ja tänään törmättiin lenkillä koirakavereihin joita ei oltu pitkään aikaan nähty. Mörkö varsinkin tykkäs kun pääsi juoksemaan kamujen kanssa :)

Toivottavasti seuraavassa postauksessa tulee enemmän asiaa. 

Lopuksi vielä uusi hiustyyli. Tai on mulla aiemminkin lyhyt tukka ollut, mutta silti.

Ja lopuksi vielä kuvat tyttögerbiileistä. Meni piiiitkään että saatiin järkkärilläkään hyviä kuvia, ne on niin vikkeliä otuksia!

Synttäripaartit!

Aluksi ei pitänyt mitenkään erityisemmin  juhlistaa Mörön synttäreitä, mutta keksin sitten pyytää kaverini ja koiransa meille. Koirat pääsi pihalle juoksemaan ja leikkimään, ja lopuksi saivat vähän Cesar-herkkua. Ja toisena herkkuna olivat tietysti marjat, joita koirat kävivät puskista syömässä. Varmaan just sopivat synttärit Mörölle :)

Jälleen kerran mökkikuvia!

Pohdintaa koiristani yksilöinä, sekä rotujensa edustajina

Olen jo jonkin aikaa ajatellut tekeväni postauksen tästä aiheesta, ja nyt vihdoin teen sen. 

Vertailukohteina ovat Dooris, keskikokoinen villakoira, ex-ongelmakoira joka muutti elämääni 3½-vuotiaana. Nyt yhteiselomme on kestänyt jo viisi vuotta.
Kiinanharjakoiran naku versio Mörkö, joka muutti meille 8-viikkoisena. Ensimmäinen koirani, joka on pentuna tullut, kohta vuoden ikäinen. 

                   

Alunperin ajatus villakoiran hankkimiseen tuli sen allergiaystävällisestä turkista. Olin pitkään haaveillut koirasta, ja vihdoin vanhempani suostuivat ottamaan koiran. Pohdimme erilaisia allergiaystävällisiä rotuja, ja villakoira vaikutti parhaalta.

Löysimme Apulasta ilmoituksen Dooriksesta. Otimme yhteyttä senhetkiseen omistajaan, ja sovimme tapaamisen. Dooriksen perhe tuli käymään meillä Dooriksen kanssa, ja vaikutimme parhaalta ehdokkaalta. Moni muukin oli kiinnostunut Dooriksesta, mutta viikon kuluttua ensimmäisestä tapaamisesta lähdimme hakemaan Doorista meille kotiin.

Minä, ja koko perheemme oli innoissaan uudesta koirasta. Meille tullessaan Dooris oli melkoinen turjake, ja ensimmäisen trimmauksen jälkeen oli pieni yllätys, millainen pikku puudeli sieltä turkin alta löytyi. Dooriksella ilmeni käytösongelmia hihnakäytöksessä ja se oli todella arka jos meille tuli vieraita. Taisin olla 13-vuotias kun Dooris meille tuli, ja välillä meinasi tulla epätoivoinen olo. Lenkit olivat kamalia, ja Dooriksen arkuus suretti. Jotenkin kuitenkin ajan kuluessa olen onnistunut kasvattamaan Dooriksesta hyvän koirakansalaisen. Doorista ei oltu edellisessä kodissa koulutettu eikä sosiaalistettu. Dooris ei ollut päässyt kunnon lenkeille, eli se ei ollut tottunut liikenteeseen ja muihin lenkkeilijöihin. Meillä Dooris kuitenkin sai itsevarmuutta, kun se pääsi tapaamaan mukavia koiria ja ihmisiä. Suurin vaikutus Dooriksen muuttuneeseen käytökseen onkin mielestäni se, että Dooris on saanut itsevarmuutta. 

Suomen villakoirakerhon sivuilla sanotaan näin: 

           "Rakastettu perheenjäsen, ihanteellinen lenkkikaveri,tyylikäs näyttelykoira ja monipuolinen 
           harrastuskoira."        

"Villakoira on luonteeltaan iloinen ja vilkas. Se nauttii keskipisteenä olemisesta. Lisäksi villakoira on  miellyttämisenhaluinen ja oppimiskykyinen. Villakoira pitää toiminnasta ja se sopii monipuoliseen harrastustoimintaan." 

           "Villakoira on tunnettu oppimiskyvyistään ja myös sen muut luonteen ominaisuudet tekevät sen              kouluttamisen mukavaksi ja helpoksi, joten se on ihanteellinen TOKO-koira kokoon katsomatta."

Niin totta. 

Dooris on oppii todella nopeasti uusia temppuja, ja tykkää käyttää päätään. Dooriksen kanssa olemme harrastelleet tokoa, agilitya, koiratanssia ja rally-tokoa. Ei mitään niin kovin tavoitteellisesti, vaan omaksi iloksi. Tällä hetkellä harrastamme rally-tokoa avo-luokassa. Ainoa syy miksemme ole vielä voittajaluokassa, taitaa olla oma hermoiluni.

 Dooris on miellyttämisenhaluinen ja älykäs, sekä ahne, mikä tekee siitä hyvän harrastuskaverin. Dooriksen menneisyys voi välillä vaikuttaa harrastamiseen, tai ainakin aluksi vaikutti. Doorikselle oli alussa aivan uutta olla monen koiran ja ihmisen kanssa kentällä.

Nykyään Dooris on itsevarma eikä enää pelkää ihmisiä. Olen Dooriksen ykkösihminen, ja on muutamia muita ihmisiä joista Dooris erityisesti pitää. Kuitenkin Dooris on hieman pidättyväinen, sitä ei vaan vieraat kiinnosta. Paitsi jos vieraalla ihmisellä on herkkua. Tässä asiassa Dooris taitaakin hieman erota muista villakoirista, tai ainakin minusta tuntuu että monet villakoirat ovat sellaisia kaikkien kavereita, ja pitävät kaikista ihmisistä. Toisaalta, yksilöt ovat erilaisia. Dooris tulee toimeen koirien kanssa, mutta vain harvat vieraat koirat kiinnostavat sitä. On harvinaista, kun Dooris tapaa uuden koiran ja alkaa kutsumaan sitä leikkiin. Tuttujen koirien, joiden kanssa Dooris on paljon tekemisissä, Dooris tykkää leikkiä. Vieraisiin koiriin tutustuttaessa Dooris on lähinnä välinpitämätön. Dooriksella on kova metsästysvietti, jotai ei kaikilla villakoirilla ole. Kai se on niin, että joillain villakoirilla ei ole minkäänlaista viettiä, ja joillain todella kova. Dooris on omanlaisensa puudeli, nyt jo vanha rouva. Toisaalta Dooris vaikuttaa välillä nuorelta tytöltä, mutta toisaalta vanhuuden huomaa joissain tilanteissa. Toivottavasti Dooris on luonani vielä kauan.

Mörkö naperona kasvattajalla.

Ensimmäistä kertaa uudessa kodissa.

Lähes vuoden ikäisenä Mörkö näyttää jo harjakoiralta.

Kiinanharjakoiran hankkimiseen ensimmäinen ajatus tuli taas allergiaystävällisyydestä. Harjakoiralla on hauska ulkonakö, nimenomaan nakulla, ja luonnekin tuntui mukavalta. Pieni harjakoira sopisi hyvin puudelimme kaveriks. Vielä kun äitini uudella työkaverilla oli tulossa harjakoiran pentuja, päätin että harjakoira meille tulee. Juttelin kasvattajan kanssa, ja kohta pennut jo syntyivätkin. Pentueessa oli vain yksi naku pentu, tyttö, eli juuri täydellinen meille. Pari viikkoa ennen luovutusta kasvattaja kuitenkin huomasi, että pennun silmissä oli jokin vialla. Lopulta päädyimme siihen, että pentu jäisi kasvattajalle.
Jossain vaiheessa aloin taas jutella kasvattajan kanssa, ja hän ehdotti että seuraavasta pentueesta hän antaisi minulle nakun tytön sijoitukseen, jos sellainen syntyisi. Sain odottaa jännityksessä ja malttamattomana yli vuoden. Ensin odoteltiin koiran juoksussa, sitten tiineyttä, sitten sitä, millaisia pentuja sieltä tulee. Lopulta pentueeseen tuli kaksi naku tyttöä, musta ja ruskea. Kasvattaja päätti sijoittaa mustan, ja niin Mörkö tuli meille. Alun perin olimme ajatelleet nimeksi Orvokkia, mutta kun pentu ei näyttänyt Orvokilta, siitä tuli jotenkin Mörkö. Monet ihmiset ovat ehtineet ihmetellä nimeä. 
Olin innoissani pennusta, ja vähän jännittikin, osaanko sen nyt kasvattaa. Kaipa Möröstä on melko kelpo koirakansalainen tullut, vähän vaan on arka ja räkyttäjä. Möröstä huomasi jo pentuna että se oli vähän arka, mikä onkin aika tavallista harjakoirilla. Toisaalta Mörkö oli pentuna joissain tilanteissa todella reipas. Mörkö haukkuu kotona vieraille ja välillä lenkillä koirille. Välillä Mörkö menee todella hyvin ohi koirista, ja välillä taas raivohulluna. Yleensä ohitukset menevät hyvin, mutta jos lenkillä pysähdymme tapaamaan uutta koiraa, Mörkö on aivan kauhuissaan. Mutta vähän aikaa kun on uuden koiran kanssa oltu, se onkin ihan okei. Uusien ihmisten ja koirien kanssa mörkö lämpenee hyyyvin hitaasti. Alussa se on aivan kauhuissaan, mutta hetken kuluttua uusi tuttavuus onkin jo Mörön paras kaveri.
Mörkö eroaa Dooriksesta siinä, että se on sosiaalisempi koirien kanssa. Tai en tiedä sosiaalisempi, mutta ainakin leikkii enemmän uusienkin tuttavuuksien kanssa. myös ihmisten kohdalla Mörkö eroo Dooriksesta; kun ihminen on Mörön mielestä kiva, se kyllä näyttää rakkautensa ihmiselle.
Mörkö inhoaa kylmyyttä, ja tärisee usein sohvalla, jos ei sen mielestä ole tarpeeksi lämmin. Talvella Mörkö makoili aina takkatulen ääressä. Mörkö nukkuu vieressäni, ihan kiinni minussa ja peiton alla. Talvella Mörköä saikin pukea, ja oli oikeastaan hyvä että Mörkö tottui melko pian kylmyyteen ja vaatteisiin. Välillä lenkkeily tosin on rasittavaa, jos sataa tai on satanut. Mörkö inhoaa sadetta ja vettä, ja varsinkin lenkin alussa sitä saa vetää perässä. Siinä Dooris ja Mörkö eroavat. Doorista ei mikään säätila haittaa, se olisi aina lähdössä innoissaan lenkille. Mörkö on siitä mukava, ettei sillä ole metsästysviettiä. Mörkö tykkää kissoista ja marsuista, kaikista elukoista. 

Olimme Mörön kanssa talvella pentukurssilla, ja keväällä aloitimme pentuagilityn. Kun ryhmässä on "harrastuskoirarotuja", rotujen erot kyllä huomaa. Toiset koirat saattavat edetä noepammin asioista, muttei minulle ole mikään kiire Mörön kanssa. 

Suomen Kiinanharjakoirat ry:n sivuilla lukee:

"Kiinanharjakoira ei ole työkoira ja sitä pitää kannustaa "työn" ekoon eri tavoin kuin ns. työrotuja joille jo itse työ on palkinto. Oikea motivointi ja onnistunut palkkaus eivät siis saa olla itsestäänselvyyksiä harjakoiran kanssa työskennellessä. Toisinaan nirso ja ylemmyydentuntoinen harjakoira saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia omistajalleen, etenkin jos treenikavereina on rotuja joille pelkkä vinkulelun vinkaisu on suuri kiitos. Harvassa on kuitenkin ne koirat, joita ei omistajan kanssa puuhailu ja namien mussuttaminen kiinnostaisi! Edes kiinanharjakoira ei kieltäydy kehuista!"

Kuvaa aika hyvin meidän harrastamista. Mörkö ei ole ehkä niin fiksu ja nopea oppimaan kuin villakoira, mutta kyllä sekin oppii. Välillä Mörköä ei huvita tehdä jotain estettä, tai se haluaa jättää pari estettä väliin että pääsisi nopeammin namikipolle. Mutta Mörkö kyllä osaisi mennä ne kaikki esteet, vaikkei huvittaisikaan. Mörkö hakee jo hyvin esteitä ja irtoaa niille, välillä ei vaan huvita. Joskus radanpätkää tehdään monta kertaa, ja toistoja tulee varsinkin jos Mörkö ei heti tee oikein. Jossain vaiheessa Mörköä saattaa alkaa kyllästyttää sellainen hinkkaaminen, ja se tekee koko radanpätkän oikein, ihan ilman mitään ohjauksia tai käskyjä.

Joskus olin vähän huolissani, miten Dooris suhtautuisi uuteen tulokkaaseen, ja miten koirien yhteielo sujuisi. Turhaan olin huolissani! Aluksi Doorista vähän epäilytti uusi pentu, mutta nopeasti Dooris hyväksyi Mörön. Nykyään ne nukkuvat ja leikkivät yhdessä. Oli ihana hetki, kun ensimmäistä kertaa näki koirien leikkivän yhdessä, tai nukkuvan kylki kyljessä. Mörkö ottaa Dooriksesta mallia, sekä hyvässä mutta myös pahassa. Enää en osaisi tai haluaisi elää vain yhden koiran kanssa. Nyt, kun olen elänyt kahden koiran kanssa, olen tajunnut, että koira todellakin tarvitsee lajitoveria. 

Lenkillä

Käytiin lenkillä Rosan ja koiransa Rockyn kanssa. Mörkö pääsi taas näkemään isoa koiraa ja pientä kisua. Mörkö tykkää kissoista mutta ei ollut koksaan nähnyt kissan pentua, eli siinä olikin ihmettelemistä :D

                                                 Dooriskin pääsi pienelle privaattilenkille.

Kuvat ottanut Rosa Haapasalo http://rosa-ismi.blogspot.fi/

Kuvia mökiltä

Käytiin muutama päivä sitten siskojeni kanssa isäni vuokraamalla mökillä, tässä muutama siskoni ottama kuva!