Ympäristöystävällistä toimintaa?

Maapallon ja luonnon tila surettaa. Miten paljon eläinlajeja kuolee sukupuuttoon, meret saastuvat, sademetsiä kaadetaan, eläimet luovuttavat elintilansa ihmisille... Ihminen on saanut paljon pahaa aikaan. Nykytilaa ja menneisyyttä ajatellessa tulee mietittyä, olisiko parempi elää menneisyydessä, kun ihminen eli vielä yhdessä luonnon ja eläinten kanssa. Nykyään ihminen vain hyödyntää luontoa, eikä arvosta eläimiä. Mutta toisaalta nyt eletään tätä päivää, eikä pidä jäädä miettimään menneisyyttä.

Tunnen itseni eläinrakkaaksi, ja välitän luonnosta. Mutta täytyy myöntää, etten ole se kaikista ympäristöystävällisin ja ekologisin ihminen... Haluan nyt omilla valinnoillani suojella luontoa, tai en ainakaan halua edistää ilmaston saastumista ja luonnontuhoutumista, ilmastonmuutosta tai mitä sanaa tässä käyttäisi. 

Okei;  en siis aja enää autolla, en matkusta lentokoneella, en syö lihaa, kierrätän, jos sitä ei voi kierrättää en sitä myöskään heitä roskiin, ammun raketilla jätteeni avaruuteen... On vaikeaa olla ympäristöystävällinen. Ja vaikka olisi miten ympäristöystävällinen, olen vain yksi pieni ihminen. Jotkut asiat ovat helppoja, esimerkiksi paperin ja pullojen kierrätys. Itsellni on kuitenkin vaikeaa jättää auton käyttö kokonaan, tai matkustaa ulkomaille muuten kuin lentämällä. Haaveena kun on nähdä maailmaa, niin on vähän pakko lentää, matkustaa laivalla tai junalla. Lihan syömisestä luopuminen auttaisi eläimiä ja maapalloa, mutta olen laiska, ja tykkään lihasta. Aion kuitenkin vähentää lihansyömistä; tavoitteena olisi omillani eläessä syödä vähintään kerran kasvisruokaa. Suomalaiset syövät muutenkin liikaa lihaa, eli kasvisruoan syöminen auttaa minuakin. 

En voi yksin pelastaa maapalloa, mutta olen päättänyt toimia vähän nykyistä ekologisemmin:

1.En osta enää muovipusseja kaupasta, otan oman kangaskassin mukaan

2.Syön vähemmän lihaa. 

3.Yritän valita pyörän tai apostolin kyydin auton sijasta ( tulee olemaan hankalaa, olen laiska)

Olisi ihanaa päästä oikeasti luonnonhelmaan. Ihan vaan Suomen metsiin, tai ulkomaille erilaiseen luontoon. Toivottavasti metsiä ja villiä luontoa on maapallolla vielä muutamankin vuoden päästä...

Eläintarhassa

Siskoni sai rippilahjaksi uuden kameran, ja päästiin testaamaan sitä eilen Korkeasaareen. Tässä siis muutamia kuvia!

Eläintarhassa oli ihan mukavaa. Ensimmäisenä menimme kissalaaksoon, missä ei näkynt kissan kissaa. Tai jos näkyi, siitä näkyi enintään häntä. Yhdessä aitauksessa oli kuitenkin aktiivisia lumileopardin pentuja, jotka kävelivät ympäri aitausta ja tekivät välillä hurjia loikkia toistensa kimppuun. Tämän jälkeen kävimme pyörimässä muualla. Kun tulimme takaisin kissalaaksoon, kissapedot alkoivat heräillä. Saimme siis nähdä tiikerin, ja varsinkin leijonan melko läheltä. Ruokinta oli alkamassa, ja tämä varmaan sai kissat liikkeelle. Ruokinnan ajasta oli ilmoitettu yleisölle, mutta en nähnyt mitään ruokinnasta. Oli aika huonosti järjestetty, vain muutama ihminen näki ruokinnan kunnolla. Ja ruokintakin oli vain puun oksasta roikkuva lihaa sisältävä pahvilaatikko, josta leopardi ei edes kiinnostunut. Noh, tärkeintä oli että nähtiin niitä kissoja. Aivan uusi tuttavuus minulle oli manuli, josta ei nyt valitettavasti ole kuvaa. En ollut koskaan kuullutkaan manulista, pienestä kissapedosta. Kierroksen aikana näimme paljon eläimiä, rahat eivät siis menneet hukkaan. Olin viimeksi käynyt Korkeasaaressa kymmenen vuotta sitten, eli en tiennyt millainen puisto nykyään on. En kuitenkaan joutunut pettymään. Korkeasaaren lisäksi olen käynyt Ähtärin eläinpuistossa, sekä Prahan eläintarhassa. Ähtäriin verrattuna ainoa huono puoli oli sekavuus ja sokkeloisuus. Ähtärin puistossa oli selkeä reitti jota kierretään, Korkeasaaressa taas pyöritään miten sattuu. Välillä oli hankaluuksia karttojenkaan avulla löytää eläimiä, kartatkin olivat jotenkin sekavia. Ähtärin ja Korkeasaaren eläimistöissäkin oli eroja. Prahan puisto oli isompi, ja siellä oli paljon enemmän eläimiä. Siellä eläinten tilatkin olivat paremman näköisiä, ja tehty yleisöä ajatellen. Siellä eläimet näki todella helposti, ilman näköesteitä.

Mitenkäs eläintarhojen eettinen puoli? Mielestäni on tärkeää, että ihmiset pääsevät näkemään eksoottisia ja kotimaisen luonnon eläimiä. Eläinten aitauksilla on infoa eläimestä ja sen levinneisyydestä, sekä mahdollisesta uhanalaisuudesta. Mielestäni eläintarhojen tärkein tehtävä onkin suojella uhanalaisia lajeja, lajeja joita ei välttämättä edes esiinny luonnossa. Korkeasaaressakin on ainakin muutamalle kissapedolle suojeluohjelma. 

Oli ihanaa päästä näkemään eläimiä, mutta välillä eläimet alkoivat lähinnä säälittää, suurin syy oli eläinten pieni elintila. Jotkin aitaukset näyttivät melko hyviltä ja suurilta, mutta kun vertaa luonnossa elävän eläimen elintilaan, aitaukset ovat säälittävän kokoisia. Luonnossa leijona voi liikkua monia kilometrjeä päivässä, eläintarhassa leijonan aitauksen halkaisija ei ole lähelläkään kilometriä. Leijona saa eläintarhassa hyvää ruokaa ja hoitoa, muttei pääse metsästämään. Pieni virikkeeksi tarkoitettu pahvilaatikko on kaukana metsästämisestä. 

Mitäs mieltä te olette eläintarhoista? Mikä on paras/kamalin eläintarha, jossa olet vieraillut? 

Kadonneet koirat

Itselläni on pelkona, että koira joskus karkaa/katoaa. Nykyään näkyy facebookissa ja muualla ilmoituksia kadonneista koirista, ja välillä miettii että löytyykö niitä lopulta koskaan.

Joskus koira löytyy ja pääsee takaisin kotiin. Koiran kohtalo riippuu siitä, kuka sen löytää. Löytääkö sen rehellinen ihminen, joka ottaa koiran talteen ja palauttaa kotiin, vai löytääkö sen epärehellinen ihminen joka yrittää hyötyä löytämästään koirasta? Esimerkiksi myymällä koiran, tai käyttämällä sitä pentutehtailuun.

Itse olen lyhyen ajan sisällä löytänyt parikin karannutta koiraa. Ensimmäinen löytyi, kun olin omien haukkujen kanssa lenkillä. Koira kiinnostui meistä, ja sen sai hyvin kiinni. Koira oli iso, ja onneksi ystävällinen. Pienten koirien kanssa liikkuessa pelottaa, jos tuollainen vapaana oleva iso koira käy kimppuun. Koiralla oli onneksi panta kaulassa, josta löytyi puhelinnumero. Koira pääsi siis onnellisesti takaisin kotiinsa :)

Tänään näin talomme ikkunasta, että tiellä oli koira vapaana. Belgianpaimenkoira haahuili itsekeen ulkona. Menin namien ja hihnan kanssa hakemaan belgiä, joka aluksi haukkui, mutta tuli sitten hakemaan namia. Namien avulla sain sitä houkuteltua sitten lähemmäs. Vähän aikaa meni että sain koiran kiinni, kun väisti hihnaa. Lopulta sain koiralle hihnan, ja käveli nätisti mukana. Tällä koiralla ei ollut pantaa, mutta oli aavistus, missä koira mahdollisesti asui. Käveltiin koiran kanssa taloon, jonka ajattelin olevan oikea. Onneksi menin oikealle ovelle, olisi melko noloa mennä väärään taloon tarjoamaan koiraa :D

Jos oma koira joskus katoaa, toivoisin jonkun löytävän sen ja toimittavan jotenkin meille kotiin. Joskus näkee, että ihmiset hätyyttelee vapaana olevia koiria pois luotaan. Miksei voisi koittaa ottaa koiraa kiinni? Ymmärrän totta kai hätyyttelyn jos koira vaikuttaa vihaiselta tai muuta. Toisaalta "tavallinen ihminen", ei siis koiraihminen, ei välttämättä uskalla tai osaa ottaa koiraa kiinni. Oletteko itse hukanneet koirianne, tai löytäneet karkulaisia?

Asiaa eläinsuojelusta

Asia on mietittänyt kauan, ja nyt kirjoitan jotain aiheeseen liittyvää.,eli siis eläintensuojelusta eri tasoilla.

Ensinnäkin ihan "ruohonjuuritasolla", eli miten ihmiset voi vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Vaikka tuntuu ettei yksi pieni ihminen voi vaikuttaa asioihin, voi huolehtia omista lemmikeistään mahdollisimman hyvin. Tai olla ottamatta lemmikkiä ollenkaan, jos epäilee ettei sitä jaksa hoitaa. Nykyään lemmikkejä on yhä enemmän, mutta niitä myös hylätään enemmän. Hetke mielijohteesta otettu koira vaikka lapsen mieliksi. Koiraa ei jakseta kouluttaa, ja kun koira ei olekaan täydellinen se hylätään. Tai annetaan/myydään toiseen kotiin. Tai pidetään koira, mutta ei tehdä asioille mitään, ja tilanne pysyy ennallaan. Kenelläkään ei ole silloin kivaa. Vastuuntuntoista on etsiä hyvä koti koiralle(tai muulle lemmikille) jos ei pysty sitä hoitamaan, tai ei yksinkertaisesti tunne antavansa koiralle sen arvoista elämää. Lemmikkien myyntipalstoilla(esim Apula) on pistänyt silmään ilmoitukset jossa myydään tai annetaan vanha koira. Kunnon syytä luopumiseen ei kerrota. Koirallekin on julmaa heittää se vain uuteen kotiin, tutusta ja turvallisesta. Ja vieläpä vanhassa iässä. Jotkut kasvattajatkin antavat vanhoja, jalostuskäytöstä poistuneita koiria uusiin koteihin. Toisaalta itse en voisi näin tehdä, antaa kumppaniani pois. Toisaalta kasvattajilla voi olla paljon koiria, jolloin kasvattaja ajattelee vanhan koiran parasta. Antaa sen siis kotiin jolla on aikaa koiralle, ja jossa koiran ei tarvitse olla osa suurta laumaa, vaan se saa olla huomion keskipisteenä(enkä nyt sano että lauma olisi paha asia).

Koiria(ja taas kerran muitakin lemmikkejä, puhun nyt vain enimmäkseen koirista) kasvatetaan koko ajan enemmän, tuntuu että niistä on jo ylitarjontaa, varsinkin joissain roduissa. Ei siinä mitään, mutta lisäksi ovat vielä ne pentutehtailijat. Yleensä ihmiset tietysti haluavat pennun, ja ottavat vaikka sieltä pentutehtailijalta kun saavat halvemmalla. Toinen hyvä vaihtoehto on aikuisen koiran ottaminen. Joko privaatilta henkilöltä, tai sitten koiratarhasta(esim. ulkomailta) tai suomalaisilta eläinsuojeluyhdistyksiltä. Pennun opettaminen on tietysti helpompaa, ja tietää tasan tarkkaan mitä pentu on kokenut. Aikuisesta koirasta ei tiedetä välttämättä mitään. Aikuisella koiralla voi olla käytösongelmia ja huonoja kokomuksia esim. ihmisistä. Joskus voi usko loppua, kun koira ei vain muutu ja on niin  hankala. Mutta kun saa muutosta aikaan, saa olla ylpeä sekä itsestään että koirasta. Kun voittaa koiran luottamuksen, se tuntuu todella hyvältä. Kun "pelastaa" aikuisen koiran tai muun lemmikin, saa itselleen hyvän olon ja auttaa eläintä. Jokaista eläintä ei voi auttaa, mutta sekin riittää että yksikin eläin saa paremman elämän.

Ensimmäinen koiramme Dooris tuli meille 3-vuotiaana. Dooriksella oli käytösongelmia ja se oli arka. Nykyään Dooris on muuttunut koira. On hienoa nähdä oman työn tulokset, kun on saanut koiran kuntoutettua. Toki nykyään vanhat tavat saattavat nousta pintaan, mutta ne korjataan nopeasti. Välillä meina minullakin usko loppua, mutta kun pientäkin edistystä tapahtui, jaksois taas jaksaa. Jos ottaa kovin vanhan lemmikin, on surullista että ystävästä joutuu lopumaan aiemmin, kuin jos sen olisi ottanut pentuna. 

Kaikki kolme marsuamme(joista yksi jo kuollut) on "pelastettu" meille aikuisina. Gerbiilitkin ovat aikuisena tulleet, mutta eivät huonoista oloista. Tuttu vain antoi ne, halusi niille kodin jossa olisi niille aikaa. Rota ovat kaikki tulleet suoraan kasvattajalta. Niilläkin on se ikä, jos otat esim. vuoden ikäisen rotan, se voi kuolla vaikka puolen vuoden kuluttua(tosin velmuvauva kuoli nuorena). Mörkö on otettu kasvattajalta ja on sijoituksessa, mukavahan se on kun on pentu jonka saa alusta asti opettaa. Mutta välillä on käynyt mielessä se aikuisenkin koiran ottaminen, saa nähdä miten tulevaisuudessa käy.

Sitten järjestötasolla. Järjestöissä(Animalia, SEY, pelastakaa koirat jne jne) voi olla jäsenenä, ja sekin auttaa vaikkei olisi aktiivisesti toiminnassa mukana. Mielenosoituksiin voi osallistua(itse tosin en ole osallistunut vaikka voisi kiinnostaa), kirjoittaa adresseja(ei tosin tarvitse olla jäsenenä missään),auttaa kodittomia eläimiä, toimia vapaaehtoisena ym. Itse en ole ollut järjestöjen toiminnassa mukana, pari adressia olen kirjoittanut. 

Järjestöissä ja ihan ruohonjuuritasollakin voi kertoa  eläinten kohtelusta ja eläinsuojelusta ihmisille. Järjestötoiminta kiinnostaisi, mutta en ole niin aktiivinen ihminen. Tai voisin olla mutta en vain ole päässyt mukaan, saanut aikaiseksi. Mielestäni järjestötoiminta ja luvalliset mielenosoitukset ovat hyvä asia, mutta esim. iskut turkistarhoihin ovat paha juttu. Siitä tulee vain vaikeuksia kaikille. Parempi tapa vaikuttaa asioihin on koittaa saada lailla turkistarhaus kiellettyä. 

Olen itse ajatellut kasvisyöjäksi ryhtymistä, mutta en jaksa perehtyä siihen, ja tuntuu aika hankalalta. Vaikkei kasvissyöjä olisikaan, voi valita vapaan kanan munia ja luomutuotteita. Ja itse suosin meikkien ym. osotossa esim. Body Shopia, joka ei käytä eläinkokeita. Mielestäni ihanne olisi, että eläimiä kasvatettaisiin oman tarpeen mukaan, ei tuollaista suurtuotantoa. Mutta onhan se helppo käydä kaupasta hakemassa ne tuotteet, nykyään ihmiset taitavat olla aika avuttomia, jos pitäisi kaikki elintarvikkeet itse hankkia. Luonnon eläimiä voi suojella tekemällälakialoitteita(esim susia ajatellen) ja suojella yleensäkin luontoa. Koska luonnossahan ne eläimet elävät. Pienen ihmisen on vaikea vaikuttaa asiooihin, mutta yhdessä pienetkin ihmiset voivat vaikuttaa!

Miten itse toimitte eläintensuojelijoina? Kommentoikaa :) Ja anteeksi, jos on asiavirheitä tai tyhmiä mielipiteitä. Kaikilla oma mielipiteensä :)