Siskoni sai rippilahjaksi uuden kameran, ja päästiin testaamaan sitä eilen Korkeasaareen. Tässä siis muutamia kuvia!
Eläintarhassa oli ihan mukavaa. Ensimmäisenä menimme kissalaaksoon, missä ei näkynt kissan kissaa. Tai jos näkyi, siitä näkyi enintään häntä. Yhdessä aitauksessa oli kuitenkin aktiivisia lumileopardin pentuja, jotka kävelivät ympäri aitausta ja tekivät välillä hurjia loikkia toistensa kimppuun. Tämän jälkeen kävimme pyörimässä muualla. Kun tulimme takaisin kissalaaksoon, kissapedot alkoivat heräillä. Saimme siis nähdä tiikerin, ja varsinkin leijonan melko läheltä. Ruokinta oli alkamassa, ja tämä varmaan sai kissat liikkeelle. Ruokinnan ajasta oli ilmoitettu yleisölle, mutta en nähnyt mitään ruokinnasta. Oli aika huonosti järjestetty, vain muutama ihminen näki ruokinnan kunnolla. Ja ruokintakin oli vain puun oksasta roikkuva lihaa sisältävä pahvilaatikko, josta leopardi ei edes kiinnostunut. Noh, tärkeintä oli että nähtiin niitä kissoja. Aivan uusi tuttavuus minulle oli manuli, josta ei nyt valitettavasti ole kuvaa. En ollut koskaan kuullutkaan manulista, pienestä kissapedosta. Kierroksen aikana näimme paljon eläimiä, rahat eivät siis menneet hukkaan. Olin viimeksi käynyt Korkeasaaressa kymmenen vuotta sitten, eli en tiennyt millainen puisto nykyään on. En kuitenkaan joutunut pettymään. Korkeasaaren lisäksi olen käynyt Ähtärin eläinpuistossa, sekä Prahan eläintarhassa. Ähtäriin verrattuna ainoa huono puoli oli sekavuus ja sokkeloisuus. Ähtärin puistossa oli selkeä reitti jota kierretään, Korkeasaaressa taas pyöritään miten sattuu. Välillä oli hankaluuksia karttojenkaan avulla löytää eläimiä, kartatkin olivat jotenkin sekavia. Ähtärin ja Korkeasaaren eläimistöissäkin oli eroja. Prahan puisto oli isompi, ja siellä oli paljon enemmän eläimiä. Siellä eläinten tilatkin olivat paremman näköisiä, ja tehty yleisöä ajatellen. Siellä eläimet näki todella helposti, ilman näköesteitä.
Mitenkäs eläintarhojen eettinen puoli? Mielestäni on tärkeää, että ihmiset pääsevät näkemään eksoottisia ja kotimaisen luonnon eläimiä. Eläinten aitauksilla on infoa eläimestä ja sen levinneisyydestä, sekä mahdollisesta uhanalaisuudesta. Mielestäni eläintarhojen tärkein tehtävä onkin suojella uhanalaisia lajeja, lajeja joita ei välttämättä edes esiinny luonnossa. Korkeasaaressakin on ainakin muutamalle kissapedolle suojeluohjelma.
Oli ihanaa päästä näkemään eläimiä, mutta välillä eläimet alkoivat lähinnä säälittää, suurin syy oli eläinten pieni elintila. Jotkin aitaukset näyttivät melko hyviltä ja suurilta, mutta kun vertaa luonnossa elävän eläimen elintilaan, aitaukset ovat säälittävän kokoisia. Luonnossa leijona voi liikkua monia kilometrjeä päivässä, eläintarhassa leijonan aitauksen halkaisija ei ole lähelläkään kilometriä. Leijona saa eläintarhassa hyvää ruokaa ja hoitoa, muttei pääse metsästämään. Pieni virikkeeksi tarkoitettu pahvilaatikko on kaukana metsästämisestä.
Mitäs mieltä te olette eläintarhoista? Mikä on paras/kamalin eläintarha, jossa olet vieraillut?
