Agiliitoa

Mörön kanssa oltiin kesällä siis pentuagissa, ja tämä syksy oltiin agilityn alkeiskurssilla. Ja tämä alkeiskurssi jatkuu vielä kevään ajan. Agilitysta oli pieni joulutauko, mutta käytiin Mörön kanssa ylimääräisessä agilitykoulutuksessa joita meidän seurassa järjestetään. Koulutuksessa oli kolmosten agirata, joka oli hyyyvin pitkä. Tutustumiseen meni hetki, enkä lopulta muistanut puoliakaan radasta. Ei toisaalta haitannut, koska me Mörön kanssa mentiin vaan pieniä radan pätkiä, tason mukaan. Mörkö ei osaa oikeastaan ollenkaan kontakteja, ja keppejäkin mennään verkkojen kanssa. Jos kepit olisivat hallussa, voitaisiin mielestäni mennä jo melkein hyppärille kisaamaan. Mörkö on nopea radalla, eikä turhaan tuijottele mitä minä teen. Toisaalta se on hyvä, mutta toisaalta en meinaa pysyä radalla Mörön perässä. Loppiaisen jälkeen jatkuu taas normaali agiryhmä, mutta voisin käydä uudestaankin tuollaisessa ylimääräisessä koulutuksessa.

Naksuttelua

Joskus kauan sitten sain naksuttimen Koirat-lehden tilaajalahjana. Pari kertaa koitin Dooriksen kanssa naksutella, mutta tuntu oikeestaan vain pelkäävän naksua, eikä tainnut tajuta hommaa. Jätin sitten naksuttelun.

Nyt olen kuitenkin herännyt naksutteluun uudestaan, uuden koiran eli Mörön kanssa. Muistin naksuttimen olemassaolon vähän aikaa sitten. Mörkö on nyt vuoden, mutta ei taida kuitenkaan olla myöhäistä naksutteluun :D

Olin alkanut opettamaan Mörölle moikkaamista, eli tassun heilauttamista, ja päätin koittaa naksua siihen temppuun. Möröllä oli jonkinlainen käsitys tempusta ja mitä siltä haluan, ja liitin vaan naksun temppuun. Mörkö tuntui tosi nopeasti tajuavan naksuttelun, ja itse sen tempun naksuttelun avulla! Eli todellakin käytän naksua jatkossakin. 

Voisin koittaa uudestaan naksuttelua Dooriksellekin, sekä temppuihin että ongelmakäytökseen. Naksuttelu vaan ei oikein onnistu lenkillä kahden koiran kanssa, mutta ainahan koiria voi viedä erikseen lenkille. 

Lukijoiden kokemuksia naksuttelusta?

Tuollainen naksu meiltä löytyy

Käy katsomassa video rottien tempuista. Varmaan käytetty naksutinta siinäkin. Ihan mahtavia temppuja opetettu rotille.

Menoa ja meininkiä

Näinä parina päivänä on ollut menoa ja meininkiä, ei ole itselle eikä koirille tullut tylsää. Ensinnäkin kaverini koira oli meillä pari päivää hoidossa, ja sen lisäksi 6-vuotias serkkupoikani tuli meille yökylään.


 Mörön kanssa alkoi agilityharjoitukset hallissa, jee! Halli ei ole jee, mutta harjoitukset on. Vähän  näytti Mörköä halli ja uudet tyypit jännittävän, mutta heti kun pääsi aksaamaan niin reipastui :) Ja viime talvena käytiin pentukurssi hallissa, eli ei ollut ihan vieras paikka Mörölle. Käytiin siis kesällä pentuagi, josta jatkettiin nyt alkeiskurssille. Suurin osa kurssilaisista oli ihan alottelijoita, ei siis ollut käynyt pentuagia tai muuta. Ja tuntui muutenkin, että olin jo vähän "konkari". Dooriksen kanssa olen agia harrastanut, ja Mörön kanssa heti pennusta aloittanut kursseilla käynnit. Ja olin ainoa joka toi häkin ja kasan muita vermeitä mukaan reeneihin. Ja huomasin että aika moni koira rähjäsi siellä kurssilla, mutta saattaa olla että sekin johtui uudesta tilanteesta. Mutta ohjaajat tuntuivat mukavilta, toinen olikin jo ennestään tuttu Dooriksen agiajoilta :) Olisi mukava saada kuvia Mörön agilitysta, mutta en koskaan saa aikaiseksi... Ehkä joskus. 

Tänään läheisellä ala-asteella, jota minäkin joskus kävin, järjesttettiin mätsäri. En itse osallistunut, mutta käytiin koirien kanssa ihmettelemässä. 

Dooriksesta on tullut kamalan hellyydenkipeä, tai oikeastaan haluaa yleensäkin enemmän läheisyyttä kuin ennen. Dooris survoutuu kainaloon,  ja kiipeää syliinkin. Joskus ennen Dooris oli enimmäkseen minun kainalossa jos oli, mutta nykyään tunkee kaikkien perheenjäsenten kainaloon. Ei minua muutos haittaa, mutta ihmetyttää. Onkohan se vähän vanhuudenhöperö :D

Pohdintaa koiristani yksilöinä, sekä rotujensa edustajina

Olen jo jonkin aikaa ajatellut tekeväni postauksen tästä aiheesta, ja nyt vihdoin teen sen. 

Vertailukohteina ovat Dooris, keskikokoinen villakoira, ex-ongelmakoira joka muutti elämääni 3½-vuotiaana. Nyt yhteiselomme on kestänyt jo viisi vuotta.
Kiinanharjakoiran naku versio Mörkö, joka muutti meille 8-viikkoisena. Ensimmäinen koirani, joka on pentuna tullut, kohta vuoden ikäinen. 

                   

Alunperin ajatus villakoiran hankkimiseen tuli sen allergiaystävällisestä turkista. Olin pitkään haaveillut koirasta, ja vihdoin vanhempani suostuivat ottamaan koiran. Pohdimme erilaisia allergiaystävällisiä rotuja, ja villakoira vaikutti parhaalta.

Löysimme Apulasta ilmoituksen Dooriksesta. Otimme yhteyttä senhetkiseen omistajaan, ja sovimme tapaamisen. Dooriksen perhe tuli käymään meillä Dooriksen kanssa, ja vaikutimme parhaalta ehdokkaalta. Moni muukin oli kiinnostunut Dooriksesta, mutta viikon kuluttua ensimmäisestä tapaamisesta lähdimme hakemaan Doorista meille kotiin.

Minä, ja koko perheemme oli innoissaan uudesta koirasta. Meille tullessaan Dooris oli melkoinen turjake, ja ensimmäisen trimmauksen jälkeen oli pieni yllätys, millainen pikku puudeli sieltä turkin alta löytyi. Dooriksella ilmeni käytösongelmia hihnakäytöksessä ja se oli todella arka jos meille tuli vieraita. Taisin olla 13-vuotias kun Dooris meille tuli, ja välillä meinasi tulla epätoivoinen olo. Lenkit olivat kamalia, ja Dooriksen arkuus suretti. Jotenkin kuitenkin ajan kuluessa olen onnistunut kasvattamaan Dooriksesta hyvän koirakansalaisen. Doorista ei oltu edellisessä kodissa koulutettu eikä sosiaalistettu. Dooris ei ollut päässyt kunnon lenkeille, eli se ei ollut tottunut liikenteeseen ja muihin lenkkeilijöihin. Meillä Dooris kuitenkin sai itsevarmuutta, kun se pääsi tapaamaan mukavia koiria ja ihmisiä. Suurin vaikutus Dooriksen muuttuneeseen käytökseen onkin mielestäni se, että Dooris on saanut itsevarmuutta. 

Suomen villakoirakerhon sivuilla sanotaan näin: 

           "Rakastettu perheenjäsen, ihanteellinen lenkkikaveri,tyylikäs näyttelykoira ja monipuolinen 
           harrastuskoira."        

"Villakoira on luonteeltaan iloinen ja vilkas. Se nauttii keskipisteenä olemisesta. Lisäksi villakoira on  miellyttämisenhaluinen ja oppimiskykyinen. Villakoira pitää toiminnasta ja se sopii monipuoliseen harrastustoimintaan." 

           "Villakoira on tunnettu oppimiskyvyistään ja myös sen muut luonteen ominaisuudet tekevät sen              kouluttamisen mukavaksi ja helpoksi, joten se on ihanteellinen TOKO-koira kokoon katsomatta."

Niin totta. 

Dooris on oppii todella nopeasti uusia temppuja, ja tykkää käyttää päätään. Dooriksen kanssa olemme harrastelleet tokoa, agilitya, koiratanssia ja rally-tokoa. Ei mitään niin kovin tavoitteellisesti, vaan omaksi iloksi. Tällä hetkellä harrastamme rally-tokoa avo-luokassa. Ainoa syy miksemme ole vielä voittajaluokassa, taitaa olla oma hermoiluni.

 Dooris on miellyttämisenhaluinen ja älykäs, sekä ahne, mikä tekee siitä hyvän harrastuskaverin. Dooriksen menneisyys voi välillä vaikuttaa harrastamiseen, tai ainakin aluksi vaikutti. Doorikselle oli alussa aivan uutta olla monen koiran ja ihmisen kanssa kentällä.

Nykyään Dooris on itsevarma eikä enää pelkää ihmisiä. Olen Dooriksen ykkösihminen, ja on muutamia muita ihmisiä joista Dooris erityisesti pitää. Kuitenkin Dooris on hieman pidättyväinen, sitä ei vaan vieraat kiinnosta. Paitsi jos vieraalla ihmisellä on herkkua. Tässä asiassa Dooris taitaakin hieman erota muista villakoirista, tai ainakin minusta tuntuu että monet villakoirat ovat sellaisia kaikkien kavereita, ja pitävät kaikista ihmisistä. Toisaalta, yksilöt ovat erilaisia. Dooris tulee toimeen koirien kanssa, mutta vain harvat vieraat koirat kiinnostavat sitä. On harvinaista, kun Dooris tapaa uuden koiran ja alkaa kutsumaan sitä leikkiin. Tuttujen koirien, joiden kanssa Dooris on paljon tekemisissä, Dooris tykkää leikkiä. Vieraisiin koiriin tutustuttaessa Dooris on lähinnä välinpitämätön. Dooriksella on kova metsästysvietti, jotai ei kaikilla villakoirilla ole. Kai se on niin, että joillain villakoirilla ei ole minkäänlaista viettiä, ja joillain todella kova. Dooris on omanlaisensa puudeli, nyt jo vanha rouva. Toisaalta Dooris vaikuttaa välillä nuorelta tytöltä, mutta toisaalta vanhuuden huomaa joissain tilanteissa. Toivottavasti Dooris on luonani vielä kauan.

Mörkö naperona kasvattajalla.

Ensimmäistä kertaa uudessa kodissa.

Lähes vuoden ikäisenä Mörkö näyttää jo harjakoiralta.

Kiinanharjakoiran hankkimiseen ensimmäinen ajatus tuli taas allergiaystävällisyydestä. Harjakoiralla on hauska ulkonakö, nimenomaan nakulla, ja luonnekin tuntui mukavalta. Pieni harjakoira sopisi hyvin puudelimme kaveriks. Vielä kun äitini uudella työkaverilla oli tulossa harjakoiran pentuja, päätin että harjakoira meille tulee. Juttelin kasvattajan kanssa, ja kohta pennut jo syntyivätkin. Pentueessa oli vain yksi naku pentu, tyttö, eli juuri täydellinen meille. Pari viikkoa ennen luovutusta kasvattaja kuitenkin huomasi, että pennun silmissä oli jokin vialla. Lopulta päädyimme siihen, että pentu jäisi kasvattajalle.
Jossain vaiheessa aloin taas jutella kasvattajan kanssa, ja hän ehdotti että seuraavasta pentueesta hän antaisi minulle nakun tytön sijoitukseen, jos sellainen syntyisi. Sain odottaa jännityksessä ja malttamattomana yli vuoden. Ensin odoteltiin koiran juoksussa, sitten tiineyttä, sitten sitä, millaisia pentuja sieltä tulee. Lopulta pentueeseen tuli kaksi naku tyttöä, musta ja ruskea. Kasvattaja päätti sijoittaa mustan, ja niin Mörkö tuli meille. Alun perin olimme ajatelleet nimeksi Orvokkia, mutta kun pentu ei näyttänyt Orvokilta, siitä tuli jotenkin Mörkö. Monet ihmiset ovat ehtineet ihmetellä nimeä. 
Olin innoissani pennusta, ja vähän jännittikin, osaanko sen nyt kasvattaa. Kaipa Möröstä on melko kelpo koirakansalainen tullut, vähän vaan on arka ja räkyttäjä. Möröstä huomasi jo pentuna että se oli vähän arka, mikä onkin aika tavallista harjakoirilla. Toisaalta Mörkö oli pentuna joissain tilanteissa todella reipas. Mörkö haukkuu kotona vieraille ja välillä lenkillä koirille. Välillä Mörkö menee todella hyvin ohi koirista, ja välillä taas raivohulluna. Yleensä ohitukset menevät hyvin, mutta jos lenkillä pysähdymme tapaamaan uutta koiraa, Mörkö on aivan kauhuissaan. Mutta vähän aikaa kun on uuden koiran kanssa oltu, se onkin ihan okei. Uusien ihmisten ja koirien kanssa mörkö lämpenee hyyyvin hitaasti. Alussa se on aivan kauhuissaan, mutta hetken kuluttua uusi tuttavuus onkin jo Mörön paras kaveri.
Mörkö eroaa Dooriksesta siinä, että se on sosiaalisempi koirien kanssa. Tai en tiedä sosiaalisempi, mutta ainakin leikkii enemmän uusienkin tuttavuuksien kanssa. myös ihmisten kohdalla Mörkö eroo Dooriksesta; kun ihminen on Mörön mielestä kiva, se kyllä näyttää rakkautensa ihmiselle.
Mörkö inhoaa kylmyyttä, ja tärisee usein sohvalla, jos ei sen mielestä ole tarpeeksi lämmin. Talvella Mörkö makoili aina takkatulen ääressä. Mörkö nukkuu vieressäni, ihan kiinni minussa ja peiton alla. Talvella Mörköä saikin pukea, ja oli oikeastaan hyvä että Mörkö tottui melko pian kylmyyteen ja vaatteisiin. Välillä lenkkeily tosin on rasittavaa, jos sataa tai on satanut. Mörkö inhoaa sadetta ja vettä, ja varsinkin lenkin alussa sitä saa vetää perässä. Siinä Dooris ja Mörkö eroavat. Doorista ei mikään säätila haittaa, se olisi aina lähdössä innoissaan lenkille. Mörkö on siitä mukava, ettei sillä ole metsästysviettiä. Mörkö tykkää kissoista ja marsuista, kaikista elukoista. 

Olimme Mörön kanssa talvella pentukurssilla, ja keväällä aloitimme pentuagilityn. Kun ryhmässä on "harrastuskoirarotuja", rotujen erot kyllä huomaa. Toiset koirat saattavat edetä noepammin asioista, muttei minulle ole mikään kiire Mörön kanssa. 

Suomen Kiinanharjakoirat ry:n sivuilla lukee:

"Kiinanharjakoira ei ole työkoira ja sitä pitää kannustaa "työn" ekoon eri tavoin kuin ns. työrotuja joille jo itse työ on palkinto. Oikea motivointi ja onnistunut palkkaus eivät siis saa olla itsestäänselvyyksiä harjakoiran kanssa työskennellessä. Toisinaan nirso ja ylemmyydentuntoinen harjakoira saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia omistajalleen, etenkin jos treenikavereina on rotuja joille pelkkä vinkulelun vinkaisu on suuri kiitos. Harvassa on kuitenkin ne koirat, joita ei omistajan kanssa puuhailu ja namien mussuttaminen kiinnostaisi! Edes kiinanharjakoira ei kieltäydy kehuista!"

Kuvaa aika hyvin meidän harrastamista. Mörkö ei ole ehkä niin fiksu ja nopea oppimaan kuin villakoira, mutta kyllä sekin oppii. Välillä Mörköä ei huvita tehdä jotain estettä, tai se haluaa jättää pari estettä väliin että pääsisi nopeammin namikipolle. Mutta Mörkö kyllä osaisi mennä ne kaikki esteet, vaikkei huvittaisikaan. Mörkö hakee jo hyvin esteitä ja irtoaa niille, välillä ei vaan huvita. Joskus radanpätkää tehdään monta kertaa, ja toistoja tulee varsinkin jos Mörkö ei heti tee oikein. Jossain vaiheessa Mörköä saattaa alkaa kyllästyttää sellainen hinkkaaminen, ja se tekee koko radanpätkän oikein, ihan ilman mitään ohjauksia tai käskyjä.

Joskus olin vähän huolissani, miten Dooris suhtautuisi uuteen tulokkaaseen, ja miten koirien yhteielo sujuisi. Turhaan olin huolissani! Aluksi Doorista vähän epäilytti uusi pentu, mutta nopeasti Dooris hyväksyi Mörön. Nykyään ne nukkuvat ja leikkivät yhdessä. Oli ihana hetki, kun ensimmäistä kertaa näki koirien leikkivän yhdessä, tai nukkuvan kylki kyljessä. Mörkö ottaa Dooriksesta mallia, sekä hyvässä mutta myös pahassa. Enää en osaisi tai haluaisi elää vain yhden koiran kanssa. Nyt, kun olen elänyt kahden koiran kanssa, olen tajunnut, että koira todellakin tarvitsee lajitoveria. 

Agility

Viime torstaina olimme Mörön kanssa ensimmäistä kertaa pentuagissa. Mua jännitti, kun en tiennyt miten Mörkö suhtautuu hommaan. Mutta hyvinhän se meni, turhaan jänskätin! Mörkö oli tosi reipas, tosin sillon alkoi pelottaa jos vieras otti hihnaan. Mutta palkat haettiin innokkaasti pitkältäkin ohjaajan luota, kun minä jäin rannalle ruikuttamaan. 
Ekalla kerralla oli siis pöydän, putken ja pussin alkeita, ja ihan vaan pyörimistä koiran kanssa. Pentuagissa kuitenkin enimmäkseen totutellaan siihen hommaan, opitaan että agility on kivaa. Mörkö irtosi tosi hyvin pöydälle muutaman esteen läpi, ei ollut siis rimoja tietenkään ylhäällä.
Kotiläksyksi tuli takaakierron opettamista, jospa saisin aikaseksi opettaa joskus :D

Rallya ja juoksuja

Olemme harrastaneet Dooriksen kanssa rally-tokoa, kisaamme tällä hetkellä avossa. Syksyllä harjoiteltiin ryhmässä, sitten pidettiin pieni tauko, ja nyt jatkamme taas ryhmässä. Sunnuntaina alkoi siis koko kesän kestävä ryhmä, avo-voi tasoisille koirille. Rally-toko on se Dooriksen laji, ja Dooris on tosi taitava ja tykkää rallaamisesta. Mutta itellä on ongelmana jännitys; heti kun noustiin avoon ja hihna lähti, aloin jännittämään ja Doorishan on sen huomannu, joten kisasuoristukset ovat menneet vähän vähemmän täydellisesti :D Mutta tosiaan kesä reenataan ryhmässä ja ehkä käydään kisoissa. Nyt kun Mörkö on meillä, Dooriksella on oma yksityinen aika minun kanssa jäänyt vähän vähemmälle. Rally reenit on siis mukavaa aktivointia Doorikselle ihan senkin takia, että saa tehdä vaan minun kanssa :)

Möröllä alkoi 10.5. juoksut, jee! Mietittiin alkaako ne juoksut ollenkaan, kun siskollaan oli jo paljon aiemmin alkanut. Mutta kyllä ne sieltä tuli! Mörköähän on tarkoitus käyttää mahdollisesti jalostukseen, eli juoksut olis aika tärkee juttu :D Mörön korvakaan ei enää (ainakaan tällä hetkellä) ole niin pahasti lupassa, kun ajeltiin korvakarvat ja käytiin kasvattajalla teippailemassa.

Meillä ei ole koskaan kissaa ollut, ja Dooriksen kanssa kissaa ei olisi voinut ottaakaan. Mutta olen alkanut miettimään, että ehkä joskus Mörölle voisi ottaa kissan kaveriksi, jos kaksin ollaan ja on muutenkin hyvä tilanne. Mörön kasvattajalla on paljon kissoja, ja niistähän Mörkö tykkää. Meidän marsuistakin Mörkö tykkää, eli tulee toimeen elukoiden kanssa. Dooris taas haluaisi syödä marsut :D

Kysymys lukijoille, joilla on sekä kissoja ja koiria; eli miten on yhteiselo sujunut? :)

Koirillakin kevättä rinnassa!

 Kevätsää lämmittää! Keväisin jaksaa aina paremmin lähteä lenkille ja muutenkin ulos koirien kanssa, ja ilmankin, kun on kaunis ja lämmin ilma. Tuntuu ettei kaunista päivää pidä tuhlata sisällä loikoiluun, vaikka kyllä mieli tekisi. 

Vappuna oli jo mukavan keväinen ilma, käytiin silloin Mörön ja Dooriksen, sekä ystäväni ja koiransa Alwan kanssa Hämeenlinnan vappuhulinoissa. Pyörimme jonkin sortin markkinoilla, ja alussa teki mieli kuristaa Mörkö. No ei ihan, mutta melkein. Oli sellaista huutoa ja sekoilua! Mörkö kuitenkin rauhoittui kun oltiin vähän aikaa oltu, enkä siis joutunut kuristamaan sitä. Toisin sanoen ihan mukava reissu, ja puudelithan olivat jo konkareita :)

Mörölle olen pukenut hieman viileämmillä, esim tuulisilla säillä vielä vauvan bodyn, mutta aika harvoin se sitä enää tarvitsee. Saa mennä ihan nakuna! Möröllä on myös toinen body, josta ei nyt taida olla kuvaa. Anteeksi kuvan harmaa tausta...

Tänään kävimme lenkillä, ja sieltä otn muutaman kuvan. Kotimme lähellä on pieni lehto/lehtimetsä jossa menee hiekkatie. Siellä on todella mukava lenkkeillä! Alla olevassa kuvassa Dooris poseeraa hyvin suloisesti, mutta Mörkö häärää jotain :D Tämä kuva tosin on ainoa melkein fiksu, joten saa kelvata. Ja oikeastaan se on ihan kiva kuva.

Lenkin jälkeen menimme pihalle koiren kanssa. Siellä sitten kirmailivat ja palloilivat. Dooris todellakin rakastaa jalkapalloa! :) Mörkökin välillä innostuu siitä, mutta tykkää enimmäkseen vain juoksennella pihalla. Tänään Mörkö löysi pihasta pienen luun, minkähän lie eläinraukan.

Möröllä on ollut ongelmana turha, kovaääninen räksyttäminen. Nyt siihenkin on löydetty hoitokeino: vesi.
Aluksi kokeilimme sisätiloissa suihkepulloa, ja sen jälkeen ulkona vesipyssyä. Doorikseen vesi ei tehoa, mutta Dooris tulee hyvin namin perässä, Mörölle taas namit jäävät kakkoseksi jos räksyttämään pääsee.

Ensi viikolla on pentuagilityn ensimmäinen kerta, ja lievästi sanottuna jännittää. Siitä postausta myöhemmin!

Operaatio maahanmeno: succesful!

Viime postauksesta on piiitkä aika. Olin tuossa 10 päivää Saksan maalla, ja jouduin koirista olemaan erossa. Mörkö pääsi pentukurssille kaverini kanssa, ja oli pari kertaa käynyt kaverillani päivähoidossa. Meillä oli maahanmenon opettelu ennen reissua ihan hyvällä mallilla, ja tadaa! Mörkö oli mennyt kaverini kanssa pentukurssilla(inhottavalla hallilla inhottavalla tekonurmella) maahan! Ja nykyään Mörkö melkeinpä tarjoaa sitä maahanmenoa. Jeejee! 

Saksan reissun jälkeen olen taas alkanut miettimään kansainvälisyyksiä, myös koirien kannalta. Onko teillä kokemusta koiran kanssa matkustamisesta tai jopa asumisesta ulkomailla? Huomasin, että Saksassa on hieman erilainen koirakulttuuri. Ainakin suurissa kaupungeissa, eli koiran saa ottaa lähes aina kahvilaan tai kauppaan mukaan.

Lopuksi taas talvinen kuva, kaverin hauvan kanssa.

Operaatio maahanmeno

Meillä on Mörön kanssa ollut ongelmana maahanmeno. En sitten tiedä onko ongelma ollut enemmän minussa vai Mörössä, ehkä molemmissa. Kauan siis junnattiin paikoillaan, ja meinasin vähän jo luovuttaakin maahanmenon suhteen. Yhtenä iltana päätin sitten kokeilla maahanmenoa vähän leikin varjolla. Möröllä on vahva saalisvietti, ja tykkää jahdata vähän kaikkea. Otin siis namin käteen, heiluttelin sitä siinä pitkin lattiaa. Mörkö jahtasi, ja houkuttelin namilla Mörön tyynylle. Siihen meni sitten maahan, ja BILEET! Seuraavilla kerroilla meni yhä nopeammin maahan, ja nyt Mörkö osaa maahanmenon tyynyllä. Kun tyyny otetaan pois, onkin hankalampaa. Vaihdoin tyynyn vilttiin, ja parin yrityksen jälkeen Mörkö meni maahan viltillä. Kohta päästään siis kokeilemaan paljaalla lattialla :) Maahanmeno ei ehkä kuulosta suurelta saavutukselta, mutta kyllä se on! :D

Tänään käytiin Mörön kanssa Riihimäellä. Mörkö pääsi siis junaan, rautatieasemalle, yleensäkin kaupunkiin, ja kerrostaloon. Mörkö ei haukkunut Riksussa yhdellekään ihmisille, ja tadaa: kotona Turengissa Mörkö päättää haukkua yhdelle ihmiselle, joka näkyi noin sadan metrin päässä. Huoh. Meidän siis pitäisi näköjään asua kaupungissa, silleä on niin paljon kaikkea, ettei Mörkö jaksa niille haukkua :D

Kuulumisia

Höpisen tähän nyt jotain ja laitan pari kuvaa. 

Tavoitteena olis hiihtoloman aikana trimmata ja puunata koirat, ja olen sitä jo vähän alotellut. Ajelin siis Mörön parran ja trimmasin muutenkin, ja leikkasin molemmilta haukuilta kynnet. Pitäisi vielä pestä molemmat ja trimmata Dooris. Nappasin joku päivä lenkillä pari kuvaa, ja Möröllä on niissä vielä kamala parta :D Voisi ottaa kuvia ilman partaakin mutta hieman olen laiska kuvaamaan.

Mörön kanssa ollaan muutama kerta käyty pentukurssilla, ja on ihan jees mennyt. Mörkö on jo rohkaistunut kun on tuttu paikka, mutta meidän ryhmän ohjaaja on vissiin melko kamala. Mörkö ahdistuu kun tämä ohjaaja tulee neuvomaan ja tarkkailemaan, mutta parempi Mörön on tottua :D Mörkö leikkii tosi hyvin, ja katsekontakti+istuminen ja seuraaminen on kunnossa. Luoksetulo on hyvä, vaikka Mörkö meinaa vähän sekoilla kun tämä kamala ohjaaja pitää sitä kiinni ennen kun kutsun luokse. Maahanmeno on mahdoton tehtävä, tai siis melkein. Kertaakaan ei ole kurssilla onnistunut, johtuu varmaan osittain ällöttävästä tekonurmesta ja haalarista. Tänään tulikin läpimurto kotona, kun sain palkattua pari kertaa maahanmenosta :D Joka tapahtui nakuna tyynyn päällä sisätiloissa. Mutta alku sekin!

Huomenna ja parina seuraavana maanantaina äitini vie Mörön pentukurssille, kun huomenna olen itse töissä ja pari seuraavaa kertaa reissussa. Vähän jänskättää miten niillä menee, kun äiti ei ole koskaan ollut edes kurssilla katsomassa. Mutta kai se on hyvä että Mörkö oppii muidenkin kanssa työskentelemään ja luottamaan. Ja apua, olen loman jälkeen Saksassa 10 päivää, toivottavasti Mörkö ei liikaa masennu :( Dooris on tottunut siihen että olen joskus reissussa, mutta Mörkö on ollut vaan pari päivää erossa minusta.

Jajaja pitäisi saada aikaiseksi soittaa lekurille, Dooriksen silmää käytäisiin näyttämässä ja Mörön liikahampaita.

Lopuksi vitsikäs kuva!