Tänään kuoli viimeinen rotistamme, eli Kelmi. Ei kyllä tullut yllätyksenä. Kelmin veli Roisto oli jo aikaisemmin kuollut, ja Kelmikin oli jo reilusti yli kaksivuotias. Kelmin elämä ilman Roistoa oli ehkä yksinäistä, mutta Kelmi sai sitäkin enemmän herkkuja. Kelmin kuolema suretti, mutta en tällä kertaa pahemmin edes itkenyt. Ehkä siihen jyrsijän kuolemaan on ehtinyt jo tottua, jos niin voi sanoa. Kuitenkin suretti. Tällä hetkellä ei siis ole rottia meillä, eikä ihan heti taida tulla uusia. Saa nähdä miten tulevaisuudessa käy, vievätkö rotat taas sydämen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti