Olen harrastanut koirajuttuja jo muutamia vuosia paikallisessa koirakerhossa. On tullut kokeiltua agilitya, tokoa, koiratanssia ja rally-tokoa. Tällä hetkellä keskityn Mörön kanssa agilityyn, ja välillä kisailen Dooriksen kanssa rallyssa. Olen miettinyt omaa ja muiden koiraharrastusta, ja tässä postauksessa koitan pukea pohdintojani ja ajatuksiani sanoiksi.
Itse otan harrastukset aika rennosti, ja harrastan koiran mukaan. Ei ole järkeä harrastaa tokoa, jos se on koirasta tylsää. Tai on turha harrastaa agilitya koiran kanssa, josta huomaa ettei radalla hyppely kiinnosta. Yleensä harrastamissamme lajeissa on ohjatut harjoitukset kerran viikossa hallilla tai kentällä. Sen lisäksi saatan kotona vaikkapa lenkillä tehdä Dooriksen kanssa muutamia rally-liikkeitä, tai kotona naksutella Mörön kanssa kosketusalustaa agilityn kontaktiesteitä varten. Joskus harrastan koiran kanssa hyvinkin aktiivisesti, ja välillä pidän pitempiäkin taukoja. Tälläkin hetkellä olen Mörön kanssa talven agiryhmässä, mutten ole Dooriksen kanssa rally-ryhmässä. Dooris saa kuitenkin kotonakin aktivointia, harrastukset eivät ole se kaikista tärkein asia.Tosiaan itse otan aika rennosti koiraharrastukset. Minulla ei ole mitään suurta hinkua edetä mahdollisimman nopeasti agilityssa Mörön kanssa. Harjoitellaan agilitya sopivaan tahtiin, eikö hötkyillä. Mörössä on agiliiturin vikaa, eli joskus kyllä päästään kisaamaan, mutta en tiedä milloin.
Jotkin koiraihmiset ovat intohimoisia harrastajia, ja välillä tuntuu että koirien kanssa harrastetaan liikaakin. Jotkut käyvät monta kertaa viikossa kentällä tai hallilla harjoittelemassa, ja sen lisäksi vielä kotona. Milloin koiran kanssa harjoitellaan liikaa? Riippuu melko paljon rodusta ja yksilöstä, mikä on hyvä harjoitusmäärä. Joku koira jaksaa pitempiä harjoituksia ja useammin, kun toinen koira väsyy kyllästyy nopeastikin. Kun ihmiset ottavat "harrastuskoirarodun", he saattavat olettaa että siitä tulee kouluttamalla automaattisesti vaikkapa agilityvalio. Mutta entä jos esim. tätä bordercollieta ei kiinnostakaan agility? (Ei taida olla kovin todennäköinen tilanne, mutta mahdollinen.) Kieltäytyykö koiranomistaja uskomasta sitä, ja jatkaa itsepäisesti agilityn harrastamista, koska itse haluaa? Vai ajatteleeko hän koiraa, ja vaihtaa lajia? Tai jos koira pitää agilitysta muttei ole tarpeeksi hyvä siinä, mitä ihminen tekee? Hankkiiko hän uuden kisakoiran vai harrastaako tämän ei-tarpeeksi-hyvän koiransa kanssa agilitya ihan vaan aktivoinnin ja hauskanpidon takia?
Mitä lajeja harrastatte koirienne kanssa, ja kuinka usein harjoittelette? Minkä rotuisen koiran kanssa?
Meiltä löytyy tosiaan toyterrieri, kaksi islanninlammaskoiraa ja australianpaimenkoira. Uuno (toitsu) toimittaa pikkukoiran virkaa, välillä tulee tekemään aksaa muutaman esteen, toisinaan harrastaa vähän namijälkeä ja temppuja. Islantilaiset ja aussie on tulleet harrastekoiriksi ja tällä hetkellä päälajina vanhemmalla issikalla (Isla) ja aussiella (Lumo) on toko. Tuiken kanssa treenaillaan perustottelevaisuutta ja himassa oon valmistellut 2on2off-kontakteja. Tokon lisäksi treenaillaan toisinaan hakua, jälkeä, mejää, paimennusta, aksaa, rally-tokoa, melkein nyt mitä vaan, mitä keksii lähteä kokeilemaan :> Eli melko aktiivisia noiden kanssa siis ollaan. Tokotreenit on 1-3 kertaa viikossa hallilla ja yleensä viikonloppuisin on koulutuksia/kisoja/yhteislenkkejä. Sitten käydään treenailemassa ihan keskenämme, varsinkin näin kokeiden alla on vähän pakko suunnitelmallisestikin treenailla. Viime keväänä mulla oli avain treenihallille, mutta nyt en oo sitä vielä ottanut, kattellaan sitten kevään loskakeleillä.
VastaaPoistaItse oon huomannut myös, että koirasta pystyy ns. kasvattamaan työnarkomaanin. Mitä enemmän pentuna jo tarjoaa aktivointia, sitä enemmän koira niitä myös alkaa vaatia. Lumosta huomaa, että sen kanssa on käyty hallilla 8-viikkoisesta asti, koska se osasi varsinkin nuorempana todella huonosti rauhoittua muualle kuin häkkiin. Jos laitan sen autoon häkkiin se on taju poissa sekunneissa, sama juttu kotona, mutta muuten sen rauhoittuminen on vähän niin ja näin. Tuike on kulkenut kanssa pennusta asti koulutuksissa mukana ja siitä alkaa myös nähdä, että se toisinaan hiljaisempina päivinä vaatimalla vaatii edes jotain tekemistä. Isla taas on tosi rento tapaus, nukkuu ellei mitään tapahdu, mutta aina valmiina töihin. Paimenista kaikki on tosi valmiita tekemään mitä vaan, ei lajilla väliä. Uuno taas tekee, jos sitä huvittaa :D Sen leipälaji onkin viltistä luolan tekeminen ja siellä nukkuminen...
Oon tosi kilpailuhenkinen ja kyllä mulle siihen treenaamiseen kuuluu olennaisena se kisaaminen, ainakin tokossa. Muissa lajeissa en koe olevani niin hyvä, että ois saumaa kisoihin, mutta tokoa on sen verran jo treenattu ja kisattu, että ihan aina avoimesti myönnän, että kyllähän meillä on tavoitteena TVA :> Tietysti ellei koira tykkäis niin homma ois eri. Noi on kuitenkin ennenkaikkea perheenjäseniä ja treenaaminen tapahtuu niiden ehdoilla.
Treenaamisen määrässä otettava myös huomioon mitä lajia treenaa. Palveluskoirapuolella on kaikissa lajeissa kuitenkin monta osa-aluetta. Esim suojelussa purujen lisäksi myös tottelevaisuus ja jälki. Etsinnässä tottiksen lisäksi henkilöhaku, metsäjälki, tarkkuusetsintä, esineruutu ja pudotettu esine. Ja nämä kaikki vain yhen lajin kokeessa. Kaikkia osa-alueita ei tietenkään voi edes treenata vuoden ympäri, mutta treenikautena on yleensä pakko treenata monta kertaa viikossa jos meinaa edistyä. Opeteltavia asioita on niin paljon. Toki se on eri asia kun koiran kanssa treenataan eri päivinä eri asioita kun että treenattaisiin esim tokoa 5 kertaa viikossa. Eli vaikka koiralla treenattaisiinkin paljon, se ei tarkoita välttämättä tylsää hinkkausta päivästä toiseen samassa asiassa. :)
VastaaPoistatotta :)
Poista