Pitkähkön tauon jälkeen kävimme tänään taas Mörön kanssa agilityssa, ja meni hyvin :) Aluksi Mörköä vähän jänskätti, mutta Mörkö reipastui kun muisti että ollaan agia tekemässä ja tehtiin melko helppoja juttuja. Kaverillani on samaan aikaan viereisellä kentällä agireenit koiransa kanssa, ja Mörölle saatiin oikein tuplakivaa reeniä kun kaveri kävi putken päässä palkkailemassa. En nyt tarkempaa selkoa reeneistä tee, muuta kuin että tyytyväinen olen :) Ei olla ehkä ihan yhtä pitkällä kuin muut, mutta ei se mua haittaa. Rotukin vaikuttaa oppimiseen ja reippauteen ym. Ja kyllä tuo pieni koira väsähtääkin agireeneistä, nukkunut taas koko illan tyytyväisenä sohvalla (:
Sitten toiseen, ei niin ajankohtaiseen aiheeseen, kuin seuraavan koiran rotu. Koko ajan se on mietinnässä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mörkö ei ole vielä vuottakaan, eli kolmannen koiran hankkiminen ei ole kovin ajankohtaista. Dooris on kohta jo yhdeksän vuotta vanha, enkä tiedä kannattaako Dooriksen eläessä hankkia enää pentua kiusaamaan vanhusta. Toisaalta Dooris saattaa elellä vielä pitkään virkeänä, ja pennun voisi ottaa parin vuoden kuluttua. Pennun ottamiseen vaikuttaa myös elämäntilanne, opiskelenko vai olenko töissä, onko rahaa ja aikaa uudelle koiralle jne.
Mutta tosiaan sitä rotupohdintaa! En usko että itsellä tulee olemaan ainakaan samaan aikaan kahta tai useampaa samanrotuista koiraa. Eihän sitä tiedä jos vaikka ihastuisin ja hullaantuisin johokin koiraan niin syvästi, että hankkisin useamman. Ehkä kokeilen useampaakin eri rotua, ja joskus sitten valaistun että tuohan se on ihan minun rotu!
Se on melko varma juttu, että seuraava koira on iso. Ainakin isompi kuin nykyiset, eli keskarivilla ja kiinanharjakoira. Pikkukoirat on jees, mutta seuraavaksa haluaisin "oikean koiran kokoisen" koiran. Sellaisen perusrekun, ei mitään kiharoita tai karvattomuuksia vaan kunnon turkki, oikea koiran turkki, ei sillä pituudella niin väliä. Pitkäkin turkki käy jos vaan on muuten oikea rotu, mutta ei välttämättä mitään kovin suurta työtä vaativaa.
Haluaisin helpon, helpohkon, no ihan normikoiran! Sellaisen jota voisi pitää ihan vaan lenkkikaverina, mutta jonka kanssa voisi myös harrastaa. Koira saisi olla miellyttämisenhaluinen, ei tarvitse kuitenkaan koko ajan roikkua perässä. Koiran ei tarvitse olla kaikkien paras kaveri, saa tutustua keihin haluaa. Ei ihmisystävällisyys toki haittaa, mutta ei tosiaan tarvitse olla mikään yltiöystävällinen. Ei mielellään kovaa riistaviettiä. Koira saa haukkua, mutta olen saanut jo tarpeekseni turhasta räkyttämisestä pikkukoirieni kanssa, eli rodun ominaisuuksiin ei pitäisi kuulua herkkähaukkuisuus. Koiran tulisi olla terverakenteinen. Koira tulee asumaan luultavasti kerrostalossa, ja pikkukoiran/koirien kanssa.
Kaikki koirat ovat yksilöitä rodusta riippumatta, eli eihän sitä " täydellistä koiraa" välttämättä saa vain sillä oikealla rotuvalinnalla :D
Itsellä on käynyt ja pysynytkin mielessä seuraavia rotuja: pitkäkarvainen collie, eurasier, vanhaenglanninlammaskoira, suomenlapinkoira, kultainennoutaja, novascotiannoutaja, leonberginkoira, irlanninsusikoira. Kaksi viimeistä taitaa olla ajankohtaisia vasta joskus myöhemmin tulevaisuudessa, mutta nekin haaveissa :D
Kertokaas omia mielipiteitänne ja rotuehdotuksianne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti